Yllattavan hyvin nukutun yon jalkeen oli ylosnousu taas vaikeaa. Tanaan oli yksi niista paivista kun hiihtaminen ei olisi voinut vahempaa kiinnostaa. Katselin kun Abiskojaure tyhjeni yovieraistaan ja olin viimeinen lahtija.

Pieni vastatuuli vaivasi taasen mutta ei siita sen enempaa haittaa ollut. Viime yona oli pitkasta aikaa tahtitaivas ja erittain hienot revontulet. Ei silla, etta olisin niita erityisesti jaanyt ihailemaan mutta huomasinpa ne kun piti yolla kuselle nousta.

Matkaa ei tanaan kertynyt kuin 13 kilometria, mutta loppumatkan arsyttava kelkkaura sai sen tuntumaan huomattavasti pidemmalta. Oli todella mukava viimein paasta Abiskolle ja muutoinkin sivistyksen pariin. Lumet ovat vaan taalla aika vahissa. Pienen sahlingin jalkeen sain nukkumapaikan kahdeksi yoksi ja laakarissa kayntikin jarjestyi. 250 kruunua laakari maksoi ja silla sai reseptin antibioteille. Laakkeet tosin saapuvat vasta torstaina joten siihen asti taidan viihtya vallan hyvin taalla.

Oli mukava kayda suihkussa ja peseytya kunnolla. Puhtaat vaatteet tuntuvat mukavilta. Koitan pesta huomenna hieman sukkia ja kalsareita seka kenties alusasunkin jotta loppumatkasta voisi vaihtaa vaatteita vahan useammin. Tassa samassa tuvassa on saksalainen 14-vuotias poika joka on yksin hiihtanyt kolme viikkoa ympari tuntureita teltassa asuen. Ihme heppu. Kavin tuhlaamassa ja ostin tuoremehua ja kaksi karkkipussia. Halvat on huvit, mutta hyvalle ne maistuu. Tanaan viela ihmettelen hetken ja sitten nukkumaan. Huomenna silkka lepopaiva.

Abiskojaure: 7579700, 1615000 490 m

Abisko: 7588521, 1622489 407 m

Etaisyys: 11,5 km linnuntieta
Laakari katsoi jalkaa ja totesi ettei hiihtaminen olisi kovinkaan viisasta. Sain kuitenkin reseptin uusille antibiooteille mikali tulehdus tulisi viela takaisin mutta levattava olisi ainakin pari paivaa. Laakkeet tosin saapuivat vasta parin paivan paasta joten sen aikaa oli ainakin odotettava.

Suihku ja puhtaat vaatteet saivat taas ihmismaisen tuntemuksen ja mukavuuden halu herasi taasen. Pitaydyin kuitenkin omissa ruoissani vaikka kavinkin hieman karkkia ostamassa naposteltavaksi.

”Paivat menee lentaen. Tuntuu kuin osa paivista olisi muuttunut unen kaltaisiksi muistoiksi joita ei muista kuin hetken heraamisen jalkeen. Osa paivista on vain nailla sivuilla sanoina ilman sen tarkempia muistoja. Ei valokuvia, ei muistoja vaan pelkkia tarinoita sanoina ja lauseina. Toiset paivat taas pysyvat muistissa ikuisuuden kirkkaina ja puhtaina. Aika kultaa muistot, mutta pohjan tuulen viima sailyy luissa kylmana muistona. Iloisia ja mukavia tapaamisia matkalla, ohi kiitavia hetkia joista kerrottavaa olisi paljon mutta sanoja vahan. Kaikki muistojen varit heijastuvat kirkkaina lumesta kunnes haalistuvat muistojen muuttuessa unohdukseksi. Taalla ei ihminen valjasta aikaa eika sanele saantoja. Luonto luo ja hallitsee, rakentaa ja purkaa, sanelee saannot ja toimii tuomarina niiden rikkojia kohtaan. Ei siina ihmisen lyhyt henkays vaakaa kallista eika valamiehia vakuuta. Niin on luonnon luomana ihmisenkin sovittava aikaansa ja paikkaansa kun luonto kaskee ja komentaa voimillansa. Niin ne paivat taalla lentaa.”

Huomenna on 25. paiva talla reissulla. Sain viimeyona nukuttua varsin hyvin mutta olin viela aamulla aika vasynyt enka noussut ennen seitsemaa. Olin ajatellut, etta paasen ajoissa liikkeelle koska matka on pitka mutta sain kaikki valmiiksi vasta hieman ennen kymmenta. Kavin viela kysymassa viimeiset saatiedot tupaemannalta ja lahdin matkaan.

Puolen tunnin jalkeen vastaan tuli virolaisryhma joka oli nukkunut pienessa tuulisuojassa edellisen yon. Eras nainen halusi valttamatta ottaa kuvankin, mutta mitapas siita. Vastatuuli vaivasi puoli matkaa ja hieman pohjoisesta tulevana oli varsin purevan tuntuinen. Nakyvyyskaan ei kovin hyva ollut ja meinasi usko loppua hetkeksi. Oli aika kylma paiva muutenkin ja jotenkin tuntui taas todella kylma pureutuvan luihin ja ytimiin. Tuuli onneksi laantui kun viimein hetken harhailtuani loysin oikean suunnan ja saa muuttui varsin mukavaksi kevyen lumisateen jatkuessa. Otin pienen riskin reittivalinnassa ja tulin alas mielestani hieman loivemmasta paikasta kuin mita oikea reitti tuli. Ei siltikaan alamaki mikaan mukava ollut yllattavan puuston takia. Pujottelu 80 kilon ahkio perseeseen sidottuna ei ole niita helpoimpia asioita. Juuri kun on saanut hyvan laskureitin valittua ja paasee vauhtiin ahkio ottaakin asiakseen ohittaa puu toiselta puolelta kuin suunnitelma aluksi oli. Se on aika selvaa siina vaiheessa kuka on se ottava osapuoli siina tilanteessa. Yllattavaa on myos se miten nopeasti ahkio kiihtyy alamaessa nollasta tappavaan vauhtiin. Tuntuu silta, etta mun ahkio on joko korkeanpaikan kammoinen tai sitten todellinen off-pistesieluinen laskija. Niin kovasti se vaan alaspain pyrkii. Paasin kuitenkin jokseenkin ehjana alas. Hieman vetoaisat ovat vaantyneet, mutta ei mitaan korjaamatonta. Tuntuu, etta tama Abiskojaure on samanlainen paikka kuin Saarijarvi Kasivarressa. On niin monen kirjavaa hiihtajaa liikenteessa ettei uskoisikaan. Onneksi kuulemma osa kaantyy tasta takaisin Abiskolle, mutta kuitenkin. Saavuin tanne neljalta kuuden tunnin hiihdon jalkeen ja sen jalkeen tahan on tullut Abiskon suunnalta yli kaksikymmenta ihmista.

Jouduin maksamaan telttapaikasta 60 kruunua joka tuntui todelliselta ryostolta mutta saan kayttaa keittiota samaan hintaan. Saan onneksi monojakin hieman kuivattua joten sinallaan ihan hyva juttu. Abiskon kansallispuistossa ei kuulemma saa leiriytya kuin parissa paikassa ilman maksua. Ei olisi pitanyt kysya ollenkaan vaan laittaa teltta pystyyn ja leikkia turistia jos joku tulee kysymaan. Huomenna paasen toivottavasti Abiskolle ja suihkuun. Jalat haisee todella pahalle. Kylla sen itse kestaa mutta havettaa ottaa ihmisten lahella kenkia pois. No, ehkapa huomenna parempi. Kello on jo kahdeksan ja istun keittiossa tata kirjoittamassa. Syon viela ja sitten menen nukkumaan.

Alesjaure: 7562777, 1608489 780 m

Abiskojaure: 7579700, 1615000 490 m

Etaisyys: 18,1 km linnuntietaAbiskojaureen paasy tuntui todella rauhoittavalta ja tieto siita, etta on jo aivan Abiskon tuntumassa oli helpottava. Matka oli edennyt huomattavasti nopeammin kuin olin Ritsemissa ajatellut, mutta tassa tapauksessa se oli hyva.

Mieli oli hieman odottava kun odotin paasevani laakariin tai edes terveydenhoitajalle nayttamaan jalkaa. Tosin jalan selkea parantuminen oli nahtavissa jo nyt ja aloinkin jo alitajuisesti tekemaan paatosta reissun jatkamisesta. Olin jotakuinkin valmis jatkamaan matkaa mikali jalka paranisi Abiskolla lahes kokonaan.

Yo oli aivan helvetillista metakkaa. En varmaan koskaan ole ollut samanlaisessa tuulessa teltassa. Valilla oli aivan varma, etta tuuli on kaantynyt sivutuuleksi kun teltta heilui kuin parempikin Linnanmaen laite. Ihmeenkaupalla teltta kuitenkin pysyi paikoillaan, mutta kahdesta kaaren paatytupesta oli kaari tullut lapi. Saa nahda miten teltta kestaa nyt jatkossa ja vaikuttaako tuo muuten teltan toimivuuteen.

Sain kuitenkin nukuttua pari tuntia korvatulppien kanssa, mutta aamulla oli todella nuutunut olo. En pitanyt mitaan kiiretta vaan nousin vasta seiskan jalkeen ja keittelin hissukseen aamupuurot ja luonaan valmiiksi. Autoin tupaemantaa veden haussa koska sain kayttaa keittiota ilman maksua ja join viela emannan kanssa kupin kaakaota jota tein suklaasta. Lahdin Alesjauren suuntaan vahan ennen kahtatoista ja sain emannalta viestin vietavaksi Alesjauren isannalle ja emannalle.

Matka kesti noin kolme tuntia ja maasto oli aika helppoa. Suurin osa tasaista tai loivaa laskua. Tuuli oli varsin puuskainen ja vaihteli tyynesta 15 m/s:ssa peittaen valilla nakyvyyden kokonaan. 13 kilometria tuli taas tanaankin ja huomenna olisi noin 20 kilometria edessa. Koitan lahtea aikaisin aamulla jos tuuli on hyva ja saan nukuttua kunnolla. Sain jalkaan hieman puhdistusainetta ja puhtaita lappuja tupaemannalta. Jalka oli viimeyon jalkeen aika kipea ja se on viela hieman tulehtunut. Tulehduslaakkeet loppuvat huomenna joten Abiskolla on aika totuuden paikka jatkon suhteen.

Mikali huomenna paasen Abiskojaureen asti ja ylihuomenna on hyva ilma niin saatan silloin paasta Abiskolle, mutta sita lienee viela turha suunnitella. Kello on nyt vahan yli kuusi ja viela on iltaruoka syomatta. Toivottavasti tuuli ei muuta kovasti suuntaa koska teltta on aika suojattomalla paikalla enka haluaisi tatakin yota nukkua torkahdellen.

Tjaktja: 7553050, 1601650 1020 m

Alesjaure: 7562777, 1608489 780 m

Etaisyys: 11,9 km linnuntietaYo oli pelottavaa. Tuuli oli reilusti yli 21 m/s enka saanut nukuttua ollenkaan. Olin erittain vasynyt ja tyytyvainen siihen, etta teltta pysyi ehjana ja paikallaan. En uskaltanut yolla lahtea teltasta ollenkaan ulos kun pelkasin teltan lahtevan lentoon ilman lisapainoa. Lumi oli niin kovaa etten ollut saanut kaivettua telttaa ollenkaan lumen sisaan eika lumivallin tekeminen olisi onnistunut kun kaikki irtolumi lahti samantien lentoon.

Ennen ja jalkeen Tjaktjan oli pahat alamaet jotka olivat hankalia huonon nakyvyyden vuoksi. Alesjauren suuntaan laskua oli aika paljon, mutta onneksi suurin osa loivaa.

Ensimmainen paiva neljatta viikkoa on ohi. Paiva oli varsin rankka ja jalat olivat hyvin vasyneet kolmesta ylipitkasta paivasta.

Aamulla tuulta oli jonkin verran (8-10 m/s) mutta myotaisena ei kovinkaan paha. Viima oli kuitenkin aika kylma joten liian pitkia taukoja ei voinut pitaa. Nousu oli erittain jyrkka mutta tavallaan hyva niin koska pituudeltaan se oli silloin aika lyhyt. Alun nousin suksilla mutta lopussa oli vaihdettava lumikenkiin kun nousu muuttui lahes naurettavan pystyksi. Eteneminen oli taasen senttipelia eika kaatumiseen ollut varaa. Mikali ei ole itse vetanyt 80 kiloa pystyjyrkkaa nousua 200 korkeusmetria ylos niin ei voi siita mitaan tietaa mutta nytpa mina ainakin tiedan. Tosin hieman ehka hyva myotatuuli auttoi ylos mentaessa mutta kuitenkin.

Tjaktjan paalla oli paivatupa jossa soin lounaan ja istuskelin hetken. Loppumatka oli alamakea ja tulinkin viimeisen nelja kilometria 40 minuutissa. Tuuli on ja oli koko paivan varsin navakka, mutta paaosin myotainen.

Tuville paastyani tapasin mukavan tupaemannan jonka kanssa meni mukava tovi jutellessa. Teltankin sain pystyyn suhteellisen hyvin tuulessa, mutta saattaa tulla varsin aanekas yo tuulen vuoksi. Onneksi mukana on korvatulpat. Hukkasin tanaan tuulessa lakin samalla kun pystytin telttaa. Eniten lakin menetyksessa harmittaa se, etta se oli yolakki ja muutenkin hyva Windstopperi. No, tuskin on kuitenkaan viimeinen asia mika talla reissulla katoaa. Pieneen havikkiin on aina varauduttava.

Salka: 7541350, 1603850 810 m

Tjaktja: 7553050, 1601650 1020 m

Etaisyys: 11,9 km linnuntietaPaiva oli tuulisien paivien viimeisia kovia tuulipaivia. Seuraava yo oli kuitenkin tuulisin kaikista jonka jalkeen seuraavana paivana tuuli laantui ja viimein tyyntyi kokonaan seuraavana yona.

Nukkuminen teltassa oli taas mukavaa eika tupamajoitus houkutellut ollenkaan. Mieli oli hyva sen vuoksi, etta jalka alkoi nayttamaan parantumisen merkkeja yha enemman ja enemman vaikka vuosikin viela hieman iltasin ja oli kipea. Haava pieneni paiva paivalta. Hiihto alkoi myos kulkemaan mukavaa tahtia ja edistyminen oli nopeaa.