Ensimmainen paiva neljatta viikkoa on ohi. Paiva oli varsin rankka ja jalat olivat hyvin vasyneet kolmesta ylipitkasta paivasta.
Aamulla tuulta oli jonkin verran (8-10 m/s) mutta myotaisena ei kovinkaan paha. Viima oli kuitenkin aika kylma joten liian pitkia taukoja ei voinut pitaa. Nousu oli erittain jyrkka mutta tavallaan hyva niin koska pituudeltaan se oli silloin aika lyhyt. Alun nousin suksilla mutta lopussa oli vaihdettava lumikenkiin kun nousu muuttui lahes naurettavan pystyksi. Eteneminen oli taasen senttipelia eika kaatumiseen ollut varaa. Mikali ei ole itse vetanyt 80 kiloa pystyjyrkkaa nousua 200 korkeusmetria ylos niin ei voi siita mitaan tietaa mutta nytpa mina ainakin tiedan. Tosin hieman ehka hyva myotatuuli auttoi ylos mentaessa mutta kuitenkin.
Tjaktjan paalla oli paivatupa jossa soin lounaan ja istuskelin hetken. Loppumatka oli alamakea ja tulinkin viimeisen nelja kilometria 40 minuutissa. Tuuli on ja oli koko paivan varsin navakka, mutta paaosin myotainen.
Tuville paastyani tapasin mukavan tupaemannan jonka kanssa meni mukava tovi jutellessa. Teltankin sain pystyyn suhteellisen hyvin tuulessa, mutta saattaa tulla varsin aanekas yo tuulen vuoksi. Onneksi mukana on korvatulpat. Hukkasin tanaan tuulessa lakin samalla kun pystytin telttaa. Eniten lakin menetyksessa harmittaa se, etta se oli yolakki ja muutenkin hyva Windstopperi. No, tuskin on kuitenkaan viimeinen asia mika talla reissulla katoaa. Pieneen havikkiin on aina varauduttava.
Salka: 7541350, 1603850 810 m
Tjaktja: 7553050, 1601650 1020 m
Etaisyys: 11,9 km linnuntietaPaiva oli tuulisien paivien viimeisia kovia tuulipaivia. Seuraava yo oli kuitenkin tuulisin kaikista jonka jalkeen seuraavana paivana tuuli laantui ja viimein tyyntyi kokonaan seuraavana yona.
Tassa vaiheessa ajatuksissa oli jo Abisko ja sinne paasy. Abiskosta oli tullut mielessa tarkea etappi. Abiskolla olisi katsottava taas tilanne uudelleen ja arvioitava jalan kunto. Tosin sita ei tarvitsisi tehda yksin vaan Abiskolta paasisin laakariin Bjorklideniiin.
Tasta alkoi myos alamaki joka jatkui jotakuinkin Abiskolle saakka. Maasto olisi varsin helppoa ja paivamatkat lyhyita tai keskipitkia.
Nukkuminen teltassa oli taas mukavaa eika tupamajoitus houkutellut ollenkaan. Mieli oli hyva sen vuoksi, etta jalka alkoi nayttamaan parantumisen merkkeja yha enemman ja enemman vaikka vuosikin viela hieman iltasin ja oli kipea. Haava pieneni paiva paivalta. Hiihto alkoi myos kulkemaan mukavaa tahtia ja edistyminen oli nopeaa.