Tanaan oli taasen pitka ja rankka paiva. Kaksi kymppia tuli taas edettya vaikka ei pitanyt. Lahdin puoli ysin aikoihin kun tuuli naytti laantuvan huomattavasti. Alku oli todella nihkeaa ja edellinen paiva painoi jaloissa. Huomattava vastatuuli taas alkumatkasta vahensi myos vauhtia. Noin kahdeksan tai kymmenen kilometrin jalkeen tuuli laantui ja aurinko paisteli lampimasti. Soin jo kahdentoista aikoihin mika oli varmastikin erittain hyva ratkaisu jaksamisen kannalta.
Saavuin erittain vasyneena Salkan tuville naljalta eli seitseman ja puolituntia tuli hiihdettya ja silta se tuntuikin. Nyt on kolmen paivan aikana edetty noin 60 kilometria mika on aikalailla. Tuntuu, etta jonkinlainen sitkeys on kehittynyt tahan hommaan. Toki kunto kasvaa ja ahkio kevenee mutta kuitenkin.
Vaikkakin olen Salkan tuvilla olen telttamajoituksesta. Nyt on tullut jo monta yota tuvissa oltua joten jo onkin aika taas nukkua taivasalla. Huomenna, jos saa sallii, hiihdan Tjaktjan tuvalle. Matkaa tulee noin 12 kilometria mutta nousua on yli 300 korkeusmetria joten ei aivan helppo paiva. Jalka ei ollut niin pahan nakoinen kuin olisi voinut kuvitella. Kenties jo alkaa parantumaan mutta luulen, etta uudet, puhtaat sukat olivat paaosassa tassa hommassa. Nyt viela ruokaa termarista ja sitten unta. Kello on jo onneksi seiskan paikkeilla joten jo on aikakin laittaa silmat kiinni.
Hukejaure: 7539400, 1590650 880 m
Salka: 7541350, 1603850 810 m
Etaisyys: 13,3 km linnuntieta
Tassa kohtaa reissun luonne muuttui. Paivamatkat vakiintuivat pidemmiksi ja alle kymmenen kilometrin paivaetappeja ei taman jalkeen ollut kuin pari Suomen puolella.
Eteneminen oli jo rutiininomaista ja kaikki paivatoiminnot olivat tuttuja joten ajankaytto oli tehokkaampaa. Teltan pystytys oli hyvin jarjestaytynyt niin kuin oli myos ruoanlaitto ja veden sulattaminen. Energian kulutus retkikeittimessa vaheni hieman kun turhat ihmettelyt karsiintuivat ruoanlaitosta. Aamulla rutiini oli tarkeampi kuin illalla, koska aamut olivat jo tassa vaiheessa hyvin nihkeita ja vastenmielisia.
Liikkeelle lahdon jalkeen hiihtaminen oli vain tyota joka piti suorittaa. Maaston muodot tai maisemat menettivat hieman merkitystaan ja ajatustyo hiihdon aikana rauhoittui lahes nollaan kehon keskittyessa vain hiihtamiseen. Kaikki energia oli suunnattu eteenpain kulkemiseen ja mieli tuki tata ajatusta olemalla hairitsematta ja hylkaamalla kivun tuntemukset.