Aihearkisto: Kalottireitti 2004

Kalottireitti 2004 – 29. paiva

Kategoriat: Kalottireitti 2004

Eilen illalla puoli ysin aikoihin tupaan saapui kaksi Norjalaista herraa. Hopottelin heidan kanssaan puoli yhteentoista ja nukuin jostain syysta huonosti koko yon.

Aamiaiseksi soin puuron sijasta herrojen tarjoaman Norjalaisen kuivaruoka-aamiaisen joka oli varsin hyva. Mysli-muro sekoitus oli virkistava vaihtelu puurolle jota kylla ehtii syoda viela monesti talla reissulla. Koska herrat olivat menossa samaan suuntaan annoin heidan aukaista latua ylospain edelta kasin ennen kuin aloitin pitkan nousun. Yllatykseksi ensimmainen 450 korkeusmetrin nousu sujui ilman suurempia ongelmia. Norjalaisherrat olivat aikaisemminkin siita kulkeneet ja osasivat valita varsin hyvan reitin. Nousun jalkeinen pieni alamaki ja tasamaakin menivat varsin mukavasti. Ilma oli lahes taydellinen auringon paisteessa ja pienessa pakkasessa. Toisen nousun aikana ilma kuitenkin muuttui ensin tuuliseksi ja siita viela erittain tuuliseksi. Nakyvyys katosi samalla mutta paasin pienen Lapinkylan kupeeseen kuten olin suunnitellutkin.

Teltan kanssa pienta saatoa pystytyksessa mutta sain viimein sen suosiolla pystyyn. En jaksanut alkaa varkkaamaan iltaruokaa ainakaan viela (klo 18.30) vaan soin lounaan vasta kun olin saanut teltan pystyyn kolmen jalkeen ja nyt olen napostellut paivittaista suklaakiintiota. Kokonaisnousua tuli paivalle ennatykselliset 500-550 korkeusmetria ja hieman kylla jaloissa se tuntuukin. Huomenna toivon paasevani Gaskas-tuvalle jonne on noin 18-20 kilometria. Toivottavasti tuuli laantuu huomiseksi niin on mukavampi hiihtaa. Edessa on aikamoinen alamaki joka voi teettaa jonkin verran toita ja jaaosuus seka pieni nousu mokille.

Lappjord: 0403445,7602030 544 m

Telttapaikka: 0411500, 7607900 964 m

Etaisyys: 10,1 km linnuntietaPaivat ovat rankkoja nousuineen. Jokainen paiva on noin 20 kilometrin pituinen ja ennen Kilpisjarvea paivamatkat kasvavat viela siitakin. Nousujen hitaus tekee paivista pitkia ja vasyttavia, mutta elimisto alkaa tottumaan rasitukseen ja hiihtaminen tuntuu taas valilla mukavalta.

Tama vali Abiskolta Kilpisjarvelle on psyykkisesti aika helppo. Mitaan suurempia ongelmia ei eteen tullut ja reitilla on ihmisia jokaiselle paivalle. Juttuseura oli mukavaa, mutta se sai kylla valilla kaipaamaan yksinaisyyttakin.

Kalottireitti 2004 – 28. paiva

Kategoriat: Kalottireitti 2004

Hitaanlaisen aamun jalkeen sain kaikki valmiiksi puoli kympilta. Onneksi sain eilen illalla pakattua suurimman osan tavaroista ahkioon niin aamulla ei ollut kovinkaan kova hassakka. Juttelin viela ennen lahtoa lahes kaikkien kanssa puhelimessa ja sain lahetettya tekstin Retki-lehdelle. Hetken aikaa jouduin arpomaan tieta jaalle mutta paikallinen huoltomies antoi ohjeita alkuun paasyyn.

Jaa oli lahes puhdas lumesta. Vain ohutta pintalunta siella taalla. Kaansin sukset kantilleen ja lykin tasatyonnoin vauhtia. 15 kilometrin matkaan meni kaksi ja puoli tuntia joten aika hyvaa vauhtia paasin myotatuulessa tulemaan.

Viimeiset kolme kilometria olikin sitten ylamakea nimelta vittuilu. 200 korkeusmetria joka oli pienissa lahes pystysuorissa pyrahdyksissa. Edes lumikengat eivat pitaneet vaan tulin monoilla potkien aina jalansijan rinteeseen. Luulin jo hetken GPS-koordinaattien olevan vituillaan mutta viimein Lappjord -tuvalle paastyani ei gepsi ollut kuin sata metria vinossa ja sekin meni mittaustarkkuuteen. Yllatykseksi tuvalla oli vakea, Tukholmalaisia opiskelijoita, joita olikin aika liuta. Olivat juuri lahdossa pienelle turneelle joten en sen enempaa heidan kanssaan jutellut.

Telttapaikkaa katsellessa tarkistin myos toisen tuvan jolloin iski mukavuuden tarve ja paatin jaada pienempaan tupaan yoksi. Ulkona alkaakin tuulemaan ja satamaan lunta joten ehkapa nain on mukavampi. Ja olinhan jo aikaisemmin varautunut Norjan valuutalla tallaisia tilanteita varten.

Tupa lampeni kuin poliisi pannuhuoneessa joten taytyy lopettaa lammittaminen hyvissa ajoin ennen nukkumaan menoa. Tanaan oli hyva paiva lahtea liikenteeseen. Hyva tuuri jaalla myotatuulen kanssa ja muutenkin suhteellisen kevyt paiva vaikka lopun nousu valilla saikin kirvoitettua kirosanan jos toisenkin.

Huomenna nousua on viela yli 400 korkeusmetria joten eikohan siina ole tekemista tarpeeksi. Tavoitteena olisi paasta ainakin kahdeksaansataan metriin yoksi mutta katsotaan miten voimia riittaa.

Abisko: 7588521, 1622489 407 m

Lappjord: 0403445, 7602030 544 m

Etaisyys: 18,0 km linnuntietaMatkan kovimmat nousut alkoivat tasta. Abiskon ja Kilpisjarven valille sattui erittain paljon nousuja. Vaikka nousuja oli jo alkumatkasta niin eivat ne kuitenkaan aivan tallaisia olleet. Norjalaisten karttojen 30 metrin kayravali on vaan erittain hamaava kun on tottunut pienempiin kayravaleihin.

Nukuin tasta eteenpain varsin monta yota mokeissa ja seuraava telttayo tulee vastaan vasta Suomen patkan jalkeen viimeisella Norjan etapilla.

Kalottireitti 2004 – 27. paiva

Kategoriat: Kalottireitti 2004

Nukuin varsin hyvin ja nousin vasta kasin aikoihin. En viitsinyt keittaa aamupuuroa vaan join pari kuppia suklaasta tehtya kaakaota.

Kuulin, etta Dominikin etsinnat on lopetettu ja venalaiset olivat loytaneet railoon johtavat jaljet. Saali.

Varsin mukava lepopaiva. Aurinko paisteli ulkona mutta en viitsinyt paljon ulkona oleskella. Sita saa taas viettaa seuraavat 4-6 viikkoa ulkona.

Kavin hakemassa laakkeet Bjorklidenista ilmaisen ski-bussin kyydilla ja kohta alan pakkaamaan ahkiota. Olisi hyva jos reissu kestaisi kolme viikko taalta Kilpikselle niin ei tarvitsisi ainakaan jarrutella. No, lienee turha murehtia sita tassa vaiheessa. Tanaan oli jostain syysta sellainen fiilis, etta voisi lahtea kotiin. Meni onneksi ohi varsin nopeasti, mutta hetken aikaa mietitytti taas reissu. Toivottavasti saan heti aamusta taas menovaihteen paalle.

Kyselin eraalta oppaalta taalla reittitietoja Kilpikselle, mutta kaveri ei osannut sanoa mitaan mistaan. Lahden tasta jaata pitkin menemaan ja toivon jaan kestavan… Kello on kohta kahdeksan eika yhtaan kiinnosta alkaa pakkaamaan ahkiota, mutta kai se on pakko yrittaa.”When is the time to stop?

Nayttaa silta, etta vuorikiipeilijoiden, naparetkeilijoiden ja muiden ”expedition” retkeilijoiden luoman seikkailu-alakulttuurin edustajat ovat aikamme tutkimusmatkailijoita ja valloittajia, joita niin media kuin tavallinenkin yleiso seuraa ”seikkailupiireista” puhumattakaan. Saavutukset ovat suuria niin henkilokohtaisella kuin julkisuustasollakin, mutta niin ovat myos menetykset. Seikkailu on in. Tavalliset poluntallaajatkin seikkailevat niin kuin extreme off-piste laskijatkin. Kaikki seikkailevat tai ainakin haluaisivat seikkailla.

Seikkailusta on tullut mediaseksikasta jonka myos yritykset ovat huomanneet. Sponsorointi seikkailussa kasvaa ja niin samalla kasvaa myos paineet onnistumiselle. Kun takana on joukko yrityksia joiden logot tai tuotteet pitaisi saada nakymaan voittajien joukossa, epaonnistumisia ei hyvaksyta. Tassa lajissa ei tosin voi jaada kiinni dopingista mutta epaonnistumisesta voi. Matkan kesken lopettanut, luovuttanut joutuu selittelemaan lehdissa syita epaonnelle joka nayttaa lahes aina olevan jokin tekninen ongelma. Harvoin sanotaan syyn olevan luonnon kovuus ja vaatimukset tai seikkailijan omat ominaisuudet. Ei. Nama lahes epainhimillisia ominaisuuksia omaavat ”seikkailukoneet” eivat voi menna rikki vain valineet voivat pettaa.

Mutta milloin on aika lopettaa? Milloin seikkailu muuttuu pakkomielteeksi jolle ei ole rajoja?

Kun seikkailija menettaa toverinsa vuorelle han voi silti jatkaa yksin huipulle. Kun kylma on vienyt sormen tai varpaan on yritettava uudelleen. Kun jalasta puuttuu pala on vain hetkeksi pysahdyttava ja jatkettava heti kun on mahdollista.

Mutta miksi? There is little to gain and much to loose. Valitettavasti tama ei enaa pida paikkaansa seikkailijoiden mielessa vaikka keskeyttaminen ei ole hapea jos oma tai matkakumppanin terveys on vaakakupissa. Oma suorittaminen on muuttunut pakkomielteiseksi saavuttamiseksi jossa ei-saavuttaja on aina huono, haviaja ja epaonnistuja. Nykyajan yhteiskunnan arvot ovat valittyneet myos luonnossa liikkumiseen vaikka juuri taman pitaisi olla siita irrallista. Luonnosta nauttiminen vaikkakin napajaatikolla tai Himalajan vuoristossa on muuttumassa suoritusmerkeiksi joita keraamalla saa nimensa kirjoihin. Mount Everest – sata pistetta, pohjoisnapa – sata pistetta, Kilimanjaro – 30 pistetta, keskeytys – ei pisteita.

Eras suomalainen seikkailija on sanonut jotakuinkin niin, etta seikkailu lahtee omasta paasta ja niinhan sen pitaisikin, mutta kun myy itsensa medialle arvot kaantyvat toisaalle. Omasta paasta lahtenyt seikkailu onkin muuttunut myos muiden, kotona sohvalla istuvien seikkailuksi eivatka he halua keskeyttaa. Kohteen saavuttaminen merkitsee sankaruutta, johon paastakseen on joutunut uhraamaan paljon ja kestamaan matkan karsimykset. Mutta entapa ne jotka jaavat matkalle? Hetken ajan media kertoo epaonnistuneesta ja epaonnisesta seikkailijasta joka ei kestanyt luonnon kovia vaatimuksia tai jonka valineet pettivat juuri kriittisella hetkella. Hetken ajan hankin on sankari, mutta sitten hanetkin siirretaan syrjaan ja seikkailu jatkuu. Out of sight, out of mind. Vaikka kyseessa on menetetty ihmishenki, liitetaan se vain tilastoihin vaikka pitaisi kenties kysya kuinka monta on viela uhrattava ennenkuin ymmarramme omat rajamme.

Nykypaivana panokset kovenevat kaiken aikaa. Enaa ei seikkailuksi mediassa riita mika tahansa retki. On ylitettava Gronlanti tai kaytava pohjoisnavalla. Huomenna samat on varmaankin tehtava ilman paitaa ja ylihuomenna ilman kenkia. Niin se aika vaan muuttuu.

Mutta mikapa mina olen mistaan mitaan sanomaan. Parantelen tassa vain hetken jalkaani ja jatkan taas matkaa…”

Kalottireitti 2004 – 26. paiva

Kategoriat: Kalottireitti 2004

En saanut kovin hyvin nukuttua ja herailin vahan valia. Nousin seiskalta viimein syomaan aamupalaa.

Pesin paivalla hieman pyykkia; sukkia, kalsareita ja paksun alusasun. Voi olla, etta tulee viela sillekin tarvetta ja toisaalta se oli muutenkin varsin mukavan tuntuinen paalla.

Huomenna saa toivottavasti laakkeet ja perjantaina lahden taasen liikkeelle. En jaksa enaa varkata iltaruokaa kun tuli taas syotya karkkia hieman eika muutenkaan oikein ole nalka kun on vain makoillut. Kello on nyt 20.10 ja menen kohta varmaankin nukkumaan jotta voi taas aamulla kuudelta ihmetella, etta mitahan sita tekisi.
Abiskolla lepaillessa alkoi ensimmaisen kerran motivaatio rakoilemaan. Mukavuuden halu meinasi nujertaa liikkeelle lahdon halun, mutta ei onneksi saanut viimeista voittoa.