Herasin aamulla seiskalta kun tuvassa alkoi aamiaisen laitto. Telttailijat halisivat tuvassa jonkin verran mutta jo sita oli nukuttukin tarpeeksi. Katselin kun vaki pikku hiljaa vaheni tuvalta. Hiljaisuutta ei tosin kauaa kestanyt kun paivahiihtajat saapuivat paikalle. Paivan aikana parisenkymmenta, useimmiten vanhemmanpuoleista, henkiloa kavi evaita syomassa tuvalla.

Saa oli koko paivan aurinkoinen, mutta pieni tuuli viilensi sen verran ettei ulos viitsinyt menna aurinkoa ottamaan. Nyt on kylla aikalailla sellainen olo, etta tekisi mieli lahtea kotiin. Alkaa tylsistyttamaan reissu jonkin verran. Ajattelin jo etukateen, etta Kilpisjarvi voi olla paha paikka. Toivottavasti mieli muuttuu kun paasen huomenna lahtemaan Saarijarven suuntaan. Koitan lahtea jo aikaisin aamulla jotta olen Kilpiksella jo kympin aikoihin tai heti sen jalkeen. Kayn kaupassa hakemassa jotain tuoretta syotavaa vaihteluksi ja taidanpa muutaman siiderinkin mukaan napata.

Toivottavasti olisi tuuletonta niin paasisi mukavasti etenemaan ja koitan paasta illaksi Saarijarvelle. Toinen vaihtoehto olisi hiihtaa ensin Terbmikselle ja viettaa siella paiva ja siita sitten Saarijarvelle. Aikaa loppumatkalle on aivan liikaa joten nyt on hyva aika pitaa lomaa. Koitan jaksaa olla tunturissa taman kuun loppuun saakka niin tulee kaksi kuukautta tayteen. Pidan joka tuvalla lepopaivan niin siihen menee jo puolitoista viikkoa ja Norjan puoli onkin taas uutta maisemaa niin se varmaankin motivoi taas hiihtamaan.

Tuvalla kavi kaksi rajavartijaa kaantymassa ja lukemassa vieraskirjan. Hetki sitten kavi myos kaksi Norjalaista juomassa kupin kahvia terassilla, mutta eivat tulleet sisalle. Saattaa olla, etta saan pitaa mokin yksinani tana yona mutta eihan sita koskaan tieda. Kello on vasta seitseman illalla ja aurinko paistelee viela tunnin pari. Sain tanaan erailta kavijoilta, varmaankin saalista, yhden mandariinin ja omenan. Maistuivat erinomaisilta pitkasta aikaa.Tassa vaiheessa kun jo yli viisi viikkoa oli mennyt alkoi todellinen taistelu jatkosta. Kilpisjarvi oli psyykkisesti jatkon kannalta paha paikka koska mieli olisi halunnut lahtea jo kotiin.

Seuraavat 60 kilometria olisivat tuttua maasto ilman mitaan uusia nakymia joten tylsistyminen oli todennakoista. Suomen patkalla piti viela pitaa mahdollisimman monta vapaapaivaa jotta saa kulutettua paivia ja latauduttua viimeiselle Norjan etapille.

Lahdettiin Paltsanilta liikkeelle yhdeksan aikoihin auringon paisteessa. Alkumatkassa oli aikalailla nousua ja kaiken kaikkiaan nousua tuli varmaankin 350-400 korkeusmetria.

Aurinko lammitti todella mukavasti ja ylamaet oli vedettava aluspaitasillaan. Onneksi reitti kulki kelkkauraa pitkin joten kulkeminen oli aika sujuvaa. Ruokatauon jalkeen seurasin ryhmaa viela muutaman kilometrin ja erkanin viimein ennen Kilpikselle laskua muista. Taiteilin laskun alas kaatumatta ja saavuin mukavassa ilta-auringossa Mallan tuvalle.

Tuvassa oli jo saapumisen aikoihin pari miesta ja samaan aikaan paikalle saapui lupsakka herra. Asetuin taloksi ja laitoin ruoat termariin tulemaan. Paikalle saapui joukko hiihtajia jotka osittain majoittuivat telttoihin. Paikalle saapui myos varsin alyton kiihkoilija pienen pojan kanssa joka paapatti ties mista paattomasta.

Paltsa: 7660775, 1682702 540 m

Kuohkimajarvi: 3243491, 7677790 490 m

Etaisyys: 12,1 km linnuntieta
Suomeen Mallan (Kuohkimajarven) autiotuvalle saapuminen oli kuin olisi kotiin palannut. Tunne oli todella vahva ja osittain helpottunut siita, etta nyt oli tutussa paikassa vaikka en ennen ollutkaan Mallan tuvalla ollut.

Mieli oli rauhallinen ja vasynyt raskaista muutamista viime paivista ja lepasin mielellani muutaman paivan.

Herasin siina kuuden aikoihin niin kuin muutkin. Lahdin muiden kanssa liikkeelle noin kahdeksan aikoihin. Paiva oli aivan mahtava heti aamusta alkaen. Aurinko paistoi lahes pilvettomalta taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikaan.

Hiihto sujui mukavasti lepopaivan jalkeen ja lampotila auringossa oli reilusti yli kymmenen. Lammon ja auringon paisteen puolesta olisi voinut hiihtaa pelkalla alusasulla, mutta pieni tuulenvire silloin talloin tuntui viilealta. Varjossa oli kuitenkin vain pari astetta lamminta.

Noin neljassa tunnissa oli hiihdetty 12-14 kilometria ja erosin muusta ryhmasta viimein ruokatauon jalkeen noin kahden aikoihin. Matkaa Rostaelvan avoimelle tuvalle oli siita piirun verran alle viisi kilometria linnuntieta. Ajattelin hiihtaa sen pikaisesti, etta ehtisin tuvalla hieman nauttia auringosta. Jonkin aikaa hiihdettyani oli pakko tarkistaa gepsista suuntaa ja siina vaiheessa matkaa oli viela noin 1,6 kilometria. Tupaa ei nakynyt mutta maastossa oli hieman kumpuilua. Hetken kulutta oli pakko tarkistaa uudelleen etaisyytta kun tupaa ei nakynyt ja siina vaiheessa matkaa tuvalle oli 700 metria. Kun tupaa ei viela hetkenkaan jalkeen nakynyt oli pakko ottaa kolmannen kerran gepsi esiin. Viimeisella kerralla etaisyytta oli 17,5 metria ilman, etta tupaa nakyi joten epailys tuvan olemassaolosta herasi. Hiihdin hetken aluetta ympari ilman ahkiota eika tuvasta nakynyt vilaustakaan.

Pienen arsyyntymyksen saattamana laksin hiihtamaan Paltsaanpain ilman sen parempaa suunnitelmaa. Otin suoran GPS-suunnan vaikka se menikin hieman epataloudellista reittia. Nousin noin 100 korkeusmetrin nousun ja huomasin puhelimen toimivan. Soitin pari puhelua ja lahetin pari kuvaa. Mieli parani kummasti viestien jalkeen ja paatin hiihtaa Paltsaan saakka. Matkaa ei enaa nousun jalkeen ollut kuin alle viisi kilometria joten olin perilla jo puoli kuuden aikoihin.

Matkaa tuli taas tanaankin melkein 30 kilometria ja vasemmassa jalassa on penikkataudin oireita. Huomenna olisi tarkoitus hiihtaa kolmen valtakunnan rajalle, Mallan tuvalle (Kuohkimajarven autiotuvalle). Matkaa ei ole kuin 14 kilometria mutta pahaa nousua on matkalla.

Daertahytta: 0464140, 7634475 730 m

Paltsa: 7660775, 1682702 540 m

Etaisyys: 20,2 km linnuntieta

Aprillipaiva. Herailin viimein kahdeksan aikoihin ja nousin ylos seuraamaan Suomalaisten aamutoimia. Koko porukka jai pitamaan lepopaivaa mutta muutama lahti pienelle paivaretkelle lahimaastoon. En viitsinyt liiemmin lahtea ulos vaikka aurinko paistoi ja pakkasta oli pari astetta.

Jotenkin kun on seurannut Suomalaisporukkaa muutaman paivan ja heidan taivaltaan, on Kilpisjarvesta muodostunut omituisen tarkea valiasema. Jatan huomenna Suomalaiset ja jaan valimatkasta ilmaiseen mokkiin ja hiihdan vasta paivan paasta Paltsaan. Joudun Suomen patkalla viipymaan varsin kauan jotta ei olisi liian paljoa aikaisessa perilla Kautokeinossa. Tosin eihan sita tieda mita tassa viela sattuu ja tapahtuu.