Herasin aamulla seiskalta kun tuvassa alkoi aamiaisen laitto. Telttailijat halisivat tuvassa jonkin verran mutta jo sita oli nukuttukin tarpeeksi. Katselin kun vaki pikku hiljaa vaheni tuvalta. Hiljaisuutta ei tosin kauaa kestanyt kun paivahiihtajat saapuivat paikalle. Paivan aikana parisenkymmenta, useimmiten vanhemmanpuoleista, henkiloa kavi evaita syomassa tuvalla.

Saa oli koko paivan aurinkoinen, mutta pieni tuuli viilensi sen verran ettei ulos viitsinyt menna aurinkoa ottamaan. Nyt on kylla aikalailla sellainen olo, etta tekisi mieli lahtea kotiin. Alkaa tylsistyttamaan reissu jonkin verran. Ajattelin jo etukateen, etta Kilpisjarvi voi olla paha paikka. Toivottavasti mieli muuttuu kun paasen huomenna lahtemaan Saarijarven suuntaan. Koitan lahtea jo aikaisin aamulla jotta olen Kilpiksella jo kympin aikoihin tai heti sen jalkeen. Kayn kaupassa hakemassa jotain tuoretta syotavaa vaihteluksi ja taidanpa muutaman siiderinkin mukaan napata.

Toivottavasti olisi tuuletonta niin paasisi mukavasti etenemaan ja koitan paasta illaksi Saarijarvelle. Toinen vaihtoehto olisi hiihtaa ensin Terbmikselle ja viettaa siella paiva ja siita sitten Saarijarvelle. Aikaa loppumatkalle on aivan liikaa joten nyt on hyva aika pitaa lomaa. Koitan jaksaa olla tunturissa taman kuun loppuun saakka niin tulee kaksi kuukautta tayteen. Pidan joka tuvalla lepopaivan niin siihen menee jo puolitoista viikkoa ja Norjan puoli onkin taas uutta maisemaa niin se varmaankin motivoi taas hiihtamaan.

Tuvalla kavi kaksi rajavartijaa kaantymassa ja lukemassa vieraskirjan. Hetki sitten kavi myos kaksi Norjalaista juomassa kupin kahvia terassilla, mutta eivat tulleet sisalle. Saattaa olla, etta saan pitaa mokin yksinani tana yona mutta eihan sita koskaan tieda. Kello on vasta seitseman illalla ja aurinko paistelee viela tunnin pari. Sain tanaan erailta kavijoilta, varmaankin saalista, yhden mandariinin ja omenan. Maistuivat erinomaisilta pitkasta aikaa.Tassa vaiheessa kun jo yli viisi viikkoa oli mennyt alkoi todellinen taistelu jatkosta. Kilpisjarvi oli psyykkisesti jatkon kannalta paha paikka koska mieli olisi halunnut lahtea jo kotiin.

Seuraavat 60 kilometria olisivat tuttua maasto ilman mitaan uusia nakymia joten tylsistyminen oli todennakoista. Suomen patkalla piti viela pitaa mahdollisimman monta vapaapaivaa jotta saa kulutettua paivia ja latauduttua viimeiselle Norjan etapille.