Klo 7.45. Istun tuvassa ja odottelen puuron jaahtymista. Ei tule tanaan lahtoa taalta. Alku naytti hyvalta mutta kun laitoin sukat ja kengat jalkaan ja kavin vessassa niin johan alkoi taas haava vuotamaan. Yon aikana syntynyt rupi repesi ja haava aukesi taas. Laitoin tosin rupeen vahan huulirasvaa, etta se joustaisi edes hieman kavellessa mutta ei se ainakaan auttanut. Aloitin laakekuurin jalan tulehduksen vuoksi. Voi olla, etta koitan saada kelkkakyytia sellaiseen paikkaan mista saisi puhelinyhteytta. Olisi kiva saada jonkun laakarin mielipide kantapaasta. Toivon, etta tupaisanta tulisi kaymaan tassa aamupaivalla niin voisi hieman kysya hanelta neuvoa.

Klo 10.50. Tupaisanta kavi juttelemassa ja sanoi, etta loppuviikosta joku saattaisi olla menossa Ritsemin suuntaa… Nyt siemailen kaakaota ja toivon, etta jalka paranisi pian. Sain kaksi englanninkielista kirjaa luettavaksi niin ei aivan tylsyyteen kuole.

Klo 12.15. Helvetin helvetti. Ulkona paistaa aurinko ja hiihtosaa olisi mita erinomaisin. Parane ny jalka perkele.

Klo 18.00. Kolme englantilaista saapui tupaan hieman aikaisemmin ja asettuivat taloksi. Saan huomenna kyydin Akka-tuville. Nyt viela ruokaa ja seurustelua.

Oli todella vaikeaa olla paikoillaan ja koittaa levata. Keho oli todella kipea pitkasta alkumatkasta jolloin ei lepopaivia tullut pidettya.

Tana paivana tuli hieman yksinainen olo siita kun ei ollut ketaan kenelle jutella, mutta se meni ohi jonkin ajan kuluttua. Olin ollut matkassa kuitenkin vasta paivan alle kaksi viikkoa eika tassa vaiheessa viela todellinen yksinaisyys paassyt vaivaamaan.

Klo 8.45. Syon aamupuuroa ja katselen ulos ikkunasta. Ulkona on aivan yhta huonon nakoista kuin eilenkin. Tanaan on kauan kaivattu vapaapaiva. Ei sen takia, etta niin ajattelin vaan sen takia, etta oikeassa kantapaassa on yli kahden euron kolikon kokoinen avohaava. Toivottavasti se alkaisi jo parantua tanaan ja lakkasi viimein vuotamasta. Vahan se on myos tulehtunut mutta jos haava kuivuisi niin tulehduskin varmaan vahan hellittaisi. Voi olla, etta tassa joutuu viettamaann viela huomisenkin mutta reissun jatkuvuuden kannalta on parempi saada jalka kuntoo vaikka siina menisikin muutama paiva.

Klo 12.45. Odottelen ruoan valmistumista. Ulkona edelleenkin plus viisi ja tyynta. Ilmanpaine on korkealla joten voisi luulla etta olisi hieman kylmempi. Tylsa paiva. Kirja olisi mukava… Tupaisannan kanssa juttelin, etta nayttaa lumet todella huonolta ja jos nain jatkuu niin ei kauaa jaistakaan tieda. Melkein jo toivoisi jonkun hiihtelijan sattuvan tanne yoksi niin olisi edes jotain tekemista kun voisi edes jutella jonkun kanssa. Koitin lukea ruotsalaista tunturijulkaisua mutta menestys oli odotetunlainen… kuvat oli kuitenkin kivoja. Jos tassa menee viela pitkaan niin joudun hieman oikaisemaan reittia, muuten loppuu ruoat ja polttoaine. Tosin tuvissa voi tehda ruokaa, mutta ovat siitakin taalla keksineet rahastaa hyvan verran.

Klo 16.00. Aika hiljaista on ollut… ei ole liiemmin kelkkoja kuin hiihtelijoitakaan kuulunut. Vasemman jalan rakko on jo melkein kokonaan parantunut mutta oikeasta jalasta en osaa mitaan sanoa. En oikein tieda pitaisiko siihen laittaa jotain paalle suojaksi vai onko se hyva ilman mitaan etta se voi hengittaa hyvin. Nyt se ei enaa voida niin paljoa kuin aikaisemmin mutta heti jos siihen jotain laittaa niin heti alkaa vahan vuotamaan. Nayttaa silta, etta viela huominen tassa menee.

Klo 18.00. Laitoin ruoan alulleen. Ei mitaan tekemista eika aika kulu millaan. Koitin vahann kirjoitella kupu-teoriaa uuteen uskoon mutta yksin aaneen miettiminen alkoi kuulostamaan huolestuttamalta niin lopetin senkin. Sain tosin jotain raapustettua, mutta sekin on varmaan samaa perustaa kuin edellinenkin.

Klo 20.30. Menen pesemaan hampaat ja menen nukkumaan toiveena paasta huomenna liikkeelle mutta tietaen, etta niin tuskin tapahtuu.

Vasta nyt on tajuntaan tullut se, etta nyt on levattava ja annettava jalan parantua. Yon yli nukuttua ja aamulla herattya nain asian uusin silmin tajuten ettei asiat itsekseen parane.

Jalan paraneminen tulee kestamaan jonkin aikaa eika kiireelle ole tilaa vaikkakin paivakirjassa tuskailenkin paikallaan oloa. Silla vaan todennakoisesti vakuuttelin itselleni etten anna periksi vaan jatkan kun tilanne taas antaa myoden.

Aamu oli vastahakoinen. Oikea jalka on sen nakoinen, etta jos se olisi jonkun muun jalka niin en viitsisi katsella. Ulkosyrjaan on kantaluun viereen haavan kohdalle tullut painauma joka on aivan musta. Iho on koko kantapaan alueelta aivan punainen ja hieman turvonneen oloinen. En laittanut uutta Compeedia siihen paalle vaan ajattelin kokeilla ilman. Huomasin myos etta oikean jalan nimeton varvas on aivan musta ja siita lahtee kynsi… Mistakohan sekin.

Koko yo oli ollut plussaa ja niin oli viela aamullakin. Aamun +3 muuttui paivan aikana jopa hetkellisesti plus kymmeneksi. Jarjeton ilma. Yllatykseksi luisto oli kuitenkin aamulla hyva joten matka sujui jouhevasti. Nayttaa silta, etta aamun ensimmainen tunti on aina paniikinomaista, pelokasta hiihtamista vaikka kuinka koittaa hillita menoa niin silti vauhti meinaa karata kasista. Pari ensimmaista tuntia seurailin jokea. Onneksi sulapaikkoja ei ollut… Ainakaan nakyvilla. Sitten tulin todella kumpuilevaan jokimaastoon jossa suksen ja ahkion pohjiin alkoi lumi paakkuuntua. Meno tyssasi siihen. Noin kahden kilometrin matkaan meni yli kaksi tuntia ja pinna oli todella tiukalla.

Tuli ensimmaisen kerran talla reissulla sanottua vittu ja saatana aaneen. Toisella kerralla saattoi jopa menna hieman huutamisen puolelle. Joku lappalainen siita ohi kelkalla ajeli pyssy selassa muttei varmaan tohtinut pysahtya kyselemaan kuulumisia. Sen verran taisi olla vittua ilmassa etta ruotsalainenkin sen ymmarsi.

Vaihdoin sukset lumikenkiin mutta eipa se saatanointi siihen viela loppunut. Ahkion pohjaan pakkasi lunta siihen malliin, etta parhaimmillaan se oli kuin joku saatanan kyljelleen kaatunut norsu jolla on syoksyhampaan vetoaisoina. Kyllahan norsuakin hetken jaksaa vetaa, mutta tama peijooni viela paatti itseaan huvittaa silla, etta leikki Puuha-Peten yli-innokasta traktoria keraten toisen ahkiollisen lunta eteensa ihan vaan tyontakseen sita paikasta toiseen. Saali ettei sattunut enaa sita lappalaista pyssyn kanssa paikalle, etta ois voinu ihan vaan rauhoittuakseen paastaa pari laukausta ahkioon. Olisi siina voinu menna lapinmieskin sanattomaksi. Kylla se nyt tassa tata kirjoittaessa huvittaa, mutta veikkaampa, etta huomenissa voi Staloluokta-city kuulla muutaman valitun suomalaisen sanan. Paastyani pahan kohdan ohi ja saatuani taas ahkion luistamaan (kompassi on hyva jaaskraba) jatkoin lumikengilla Staloluoktan suuntaan. Kun ahkio liukui mukavasti ja loysin viimein kelkkauran (ensimmainen viiteen paivaan). Paatin loppumatkasta koittaa suksiakin. Hyvin pelasivat kelkkauralla ja loppumatka alkoi sujumaan. Tein pienen reittivalintavirheen aivan lopussa ja jouduin saapumaan jaan kautta sightseen-reittia Staloluoktaan. Yllatys oli suuri kun tormaan takaa paljastui pieni kyla kartan muutaman kodan sijasta. Oikeita taloja siella taalla reilusti yli kolmattakymmenta eivatka kaikki olleet aivan pieniakaan.

Loysin viimein STF stuganin joka erittain suureksi yllatykseksi oli auki ja taysin autio. Ovi oli jaanyt joltain vahingossa auki. Paatalossa oli kymmenkunta erillista kahden-neljan hengen huonetta ja salikin oli varsin suuri. Viereinen ”autiotupa” oli myoskin onneksi auki. Pienen alkusahlingin jalkeen eras kelkka/huoltomies kavi kaantamassa paakaasun hanan auki niin sain lammityksenkin paalle. Vastoin koko reissun tarkoitusta paatin jaada tupaan nukkumaan. Monot kylla kaipasivat vahan lampoa. Nyt istun lampimassa tuvassa itsekseni, juuri syoneena ja kirjoittelen varsin pitkalti tarinaa. Oikea jalka kesti yllattavan hyvin, mutta on kylla levon tarpeessa. Vasen etusormi on edelleen yhta tulehtunut kuin ennenkin mutta toivottavasti laakkeet alkavat pian auttamaan siihen. Riippuen huomisesta saasta, katson pidanko lepopaivan vai jatkanko matkaa. Arasluoktaan on aika matka mutta jaata pitkin on tasaista menna. Tupaisantakin kavi juttelemassa hetken kunnes jatkoi ties minne. Nain tanaan pari hirveakin vaikka tunturissa ollaankin ja riekkoja (ja kiirunoita) vaikka muille jakaa. Poroista ei viitsi mainita. Vahissa on lumet olleet toissapaivan jalkeen. Toivottavasti silla ei suuremmin ole vaikutusta mun reittiin. Tanaan nakyi paljon selkeita palvikohtia ja edelleenkin plus viisi ei liiemmin tilannetta auta. Kunhan vaan ei nousisi vesi jaalle.

Staddajakka: 7460750, 1534050 700 m

Staloluokta: 7469500, 1538400 560 m

Etaisyys: 9,8 km linnuntieta

Tappava paiva. Jos olisi tapana vuodattaa kiukun kyynelia niin tama olisi varmasti ollut sellainen. Oli kuitenkin mukava huomata (nain jalkikateen), etta oma selviytymisvietti on erittain vahva ja kyky keskittya olennaisiin ja selviytymisen kannalta tarkeisiin asioihin on hyva.

Viela tamankaan paivan jalkeen en pystynyt lupaamaan itselleni lepopaivaa huomiselle vaan ajattelin jatkavani Arasluoktaan. En vielakaan ollut myontanyt tilannetta ja sita, etta koko reissu oli vaakalaudalla. Jalka oli jo erittain tulehtunut ja koko jalkapoyta oli punainen ja turvonnut.

Ilta kavi eilen todella tuuliseksi enka meinannut saada unta kovan myrakan vuoksi. Aamulla pieni pakkanen ja tyyni lupailivat hyvaa hiihtosaata. Alku meni mukavasti ahkion liukuessa eilisen lailla ja eteneminen oli sujuvaa. Ensimmainen tunti tuli tosin vedettya hieman liian kovasti. Puolen paivan aikoihin pakkanen alkoi laskemaan paatyen viimein pari astetta plussalle. Ahkion liuku loppui saman tien. Soin pari kilsaa ennen tupaa.

Olin jo mielessani valmistautunut siihen, etta tupa on kiinni, mutta silti pettymys oli suuri kun saavuin perille ja tupa oli todellakin kiinni. Nyt on todella vetamaton ja jostain syysta erittain pettynyt olo ja mieli matalalla. Laitoin teltan mokkien pihalle ja laitoin ruoat alulleen. Huomenna on taas raskas paiva Staloluoktaan jossa toivon tupien olevan auki.

Vaihdoin tanaan kalsarit… Koitin saada vahan pestya itseani saveteilla, mutta huonolla menestyksella Savettien ollessa umpijaassa. No, ensikerralla sitten. Toivottavasti ei tule kovin kylma yo mutta toivon huomiselle pakkasilmaa paremman luiston toivossa. Aloitan tanaan laakekuurin vasemman kaden tulehduksen vuoksi. Oikea kantapaa on edelleen kipea… Erittain kipea.

Lahtopaikka: 7451825, 1536679 967 m

Staddajakka: 7460750, 1534050 700 m

Etaisyys: 9,3 km linnuntieta

Olin erittain vasynyt paastyani Staddajakkalle ja tupien kiinni olo tuntui viela pahemmalta kuin teksti antaa ymmartaa. Lepopaivien puute ja viime paivien kovat kokemukset vaikuttivat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Staloluoktan lahestyminen oli kuitenkin hyva asia jonka avulla jaksaisin viela hetken matkaa.

Tassa vaiheessa haava on jo alkanut tulehtumaan ja vasemman kaden etusormen tulehdus on myos erittain paha. Vasemmalla kadella ei pystynyt tarttumaan kunnolla mistaan kun kaden aukaiseminen ja kiinni puristaminen sattui.