Ilta kavi eilen todella tuuliseksi enka meinannut saada unta kovan myrakan vuoksi. Aamulla pieni pakkanen ja tyyni lupailivat hyvaa hiihtosaata. Alku meni mukavasti ahkion liukuessa eilisen lailla ja eteneminen oli sujuvaa. Ensimmainen tunti tuli tosin vedettya hieman liian kovasti. Puolen paivan aikoihin pakkanen alkoi laskemaan paatyen viimein pari astetta plussalle. Ahkion liuku loppui saman tien. Soin pari kilsaa ennen tupaa.

Olin jo mielessani valmistautunut siihen, etta tupa on kiinni, mutta silti pettymys oli suuri kun saavuin perille ja tupa oli todellakin kiinni. Nyt on todella vetamaton ja jostain syysta erittain pettynyt olo ja mieli matalalla. Laitoin teltan mokkien pihalle ja laitoin ruoat alulleen. Huomenna on taas raskas paiva Staloluoktaan jossa toivon tupien olevan auki.

Vaihdoin tanaan kalsarit… Koitin saada vahan pestya itseani saveteilla, mutta huonolla menestyksella Savettien ollessa umpijaassa. No, ensikerralla sitten. Toivottavasti ei tule kovin kylma yo mutta toivon huomiselle pakkasilmaa paremman luiston toivossa. Aloitan tanaan laakekuurin vasemman kaden tulehduksen vuoksi. Oikea kantapaa on edelleen kipea… Erittain kipea.

Lahtopaikka: 7451825, 1536679 967 m

Staddajakka: 7460750, 1534050 700 m

Etaisyys: 9,3 km linnuntieta

Olin erittain vasynyt paastyani Staddajakkalle ja tupien kiinni olo tuntui viela pahemmalta kuin teksti antaa ymmartaa. Lepopaivien puute ja viime paivien kovat kokemukset vaikuttivat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Staloluoktan lahestyminen oli kuitenkin hyva asia jonka avulla jaksaisin viela hetken matkaa.

Tassa vaiheessa haava on jo alkanut tulehtumaan ja vasemman kaden etusormen tulehdus on myos erittain paha. Vasemmalla kadella ei pystynyt tarttumaan kunnolla mistaan kun kaden aukaiseminen ja kiinni puristaminen sattui.