Klo 8.45. Syon aamupuuroa ja katselen ulos ikkunasta. Ulkona on aivan yhta huonon nakoista kuin eilenkin. Tanaan on kauan kaivattu vapaapaiva. Ei sen takia, etta niin ajattelin vaan sen takia, etta oikeassa kantapaassa on yli kahden euron kolikon kokoinen avohaava. Toivottavasti se alkaisi jo parantua tanaan ja lakkasi viimein vuotamasta. Vahan se on myos tulehtunut mutta jos haava kuivuisi niin tulehduskin varmaan vahan hellittaisi. Voi olla, etta tassa joutuu viettamaann viela huomisenkin mutta reissun jatkuvuuden kannalta on parempi saada jalka kuntoo vaikka siina menisikin muutama paiva.
Klo 12.45. Odottelen ruoan valmistumista. Ulkona edelleenkin plus viisi ja tyynta. Ilmanpaine on korkealla joten voisi luulla etta olisi hieman kylmempi. Tylsa paiva. Kirja olisi mukava… Tupaisannan kanssa juttelin, etta nayttaa lumet todella huonolta ja jos nain jatkuu niin ei kauaa jaistakaan tieda. Melkein jo toivoisi jonkun hiihtelijan sattuvan tanne yoksi niin olisi edes jotain tekemista kun voisi edes jutella jonkun kanssa. Koitin lukea ruotsalaista tunturijulkaisua mutta menestys oli odotetunlainen… kuvat oli kuitenkin kivoja. Jos tassa menee viela pitkaan niin joudun hieman oikaisemaan reittia, muuten loppuu ruoat ja polttoaine. Tosin tuvissa voi tehda ruokaa, mutta ovat siitakin taalla keksineet rahastaa hyvan verran.
Klo 16.00. Aika hiljaista on ollut… ei ole liiemmin kelkkoja kuin hiihtelijoitakaan kuulunut. Vasemman jalan rakko on jo melkein kokonaan parantunut mutta oikeasta jalasta en osaa mitaan sanoa. En oikein tieda pitaisiko siihen laittaa jotain paalle suojaksi vai onko se hyva ilman mitaan etta se voi hengittaa hyvin. Nyt se ei enaa voida niin paljoa kuin aikaisemmin mutta heti jos siihen jotain laittaa niin heti alkaa vahan vuotamaan. Nayttaa silta, etta viela huominen tassa menee.
Klo 18.00. Laitoin ruoan alulleen. Ei mitaan tekemista eika aika kulu millaan. Koitin vahann kirjoitella kupu-teoriaa uuteen uskoon mutta yksin aaneen miettiminen alkoi kuulostamaan huolestuttamalta niin lopetin senkin. Sain tosin jotain raapustettua, mutta sekin on varmaan samaa perustaa kuin edellinenkin.
Klo 20.30. Menen pesemaan hampaat ja menen nukkumaan toiveena paasta huomenna liikkeelle mutta tietaen, etta niin tuskin tapahtuu.
Vasta nyt on tajuntaan tullut se, etta nyt on levattava ja annettava jalan parantua. Yon yli nukuttua ja aamulla herattya nain asian uusin silmin tajuten ettei asiat itsekseen parane.
On voinut olla hyvakin asia, etta ei ole pystynyt ajattelemaan tilanteen vakavuutta aikaisemmin vaan on saastanyt ajattelemisen niille hetkille kun on turvallista pohtia jatkoa ja tilanteen vakavuutta. Osittain sekin kenties kuuluu siihen kykyyn jolla selviytyy eteenpain.
Jalan paraneminen tulee kestamaan jonkin aikaa eika kiireelle ole tilaa vaikkakin paivakirjassa tuskailenkin paikallaan oloa. Silla vaan todennakoisesti vakuuttelin itselleni etten anna periksi vaan jatkan kun tilanne taas antaa myoden.