Lahdin Akka-tuvalta jo kasin aikoihin kun saa oli tyyni. Yolla (ja eilen illalla) oli satanut viitisen senttia kevytta pakkaslunta joten kelkkaurat olivat kadonneet jonkin verran nakyvista. Onneksi matka tuvalta Ritsemiin oli jaata pitkin joten makia ei liiemmin ennen loppua kohdalle sattunut.

Jalka oli hiihdon aikana suhteellisen hyva mutta pysahdyksen jalkeen liikkeelle lahdot olivat pahoja. Sitten kun taas sai liikkeen kulkemaan niin sitten taas meni hyvin. Matkaa tuli noin 12 kilometria ja aikaa kului kolmisen tuntia eli olin perilla jo kello 11.00.

Haavasta repesi koko arpi pois ja se alkoi taas vuotamaan ja on ollut erittain kipea koko illan. En tieda pystynko huomenna heti jatkamaan mutta sen nakee aamulla.

Kavin suihkussa tanaan, mutta jouduin laittamaan samat likaiset vaatteet paalle. On mukava katsoa telkkaria vaikka ei siita mitaan ymmarrakaan. Saan onneksi ladattua puhelimen akut taalla, kun aurinkopaneeli ei sitten toiminut. Oli mukava hiihtaa tanaan taas pitkasta aikaa, tuntui tosin silta, etta tulehdus olisi vienyt vahan voimia, mutta tieda hanta.

Pesin itseni suihkussa astianpesuaineella kun muutakaan saippuaa ei ollut ja kuivasin astiapyyhkeeseen paremman pyyhkeen puuttuessa. Kello on kohta kymmenen joten jatan telkkarin ja menen nukkumaan.

Akka: 7505336, 1566094 463 m

Ritsem: 7515400, 1570700 500 m

Etaisyys: 11,0 km linnuntietaOli mukava paasta ihmisten ilmoille pitkasta aikaan. Suihku nosti motivaatiota huimasti vaikka jouduinkin laittamaan likaiset vaatteet takaisin paalle.

Tulehdus jalassa oli jo laskenut hyvin mutta jalka punotti taas hiihtamisen jalkeen ja oli kipea. Jalka tarvitsi viela tassa vaiheessa paljon lepoa jota ei tulevina paivina ollut kovinkaan paljoa tarjolla.

Klo 09.00. Jouduin nousemaan jo seiskalta kun ei tullut enaa uni silmaan. Tama on nyt viides paiva paikallaan oloa. Paatin, etta huomenna hiihdan Ritsemiin ja katson siella miten jalka voi. Nyt aamulla jalka naytti pitkasta aikaa taas omalta jalalta ja onnistuin eilen pitamaan ruvenkin siina paalla koko paivan. Vahan tosin se vuosi viela eilen mutta jos vaikka tanaan saisi sen pidettya kuivana. Yllattaen kun pitaisi liikkeelle lahtea niin saa vaihtuu. Ilmanpaine on laskenut parikymmenta yksikkoa viimeisen vuorokauden aikana ja lampotila on noussut kohta jo plussan puolelle.

Klo 13.00. Kavin taas sahaamassa vahan puita. Juttelin taasen pikaisesti puhelimissa. Ulkona tuulee jonkin verran ja alkoi juuri satamaan luntakin. Toivottavasti ei nyt kovin paljoa sataisi niin ei tarvitsisi heti huomenna taistella ylettomasti.

Klo 15.30. Tuuli tyyntyi ja lumisade lakkasi. Nyt tuntuu minuutit venyvan tunneiksi eika aika kulu millaan. Ei voi muuta kuin toivoa, etta paasisi huomenna viimein liikkeelle.

Klo 18.45. Ulkona sataa lunta vaakasuoraan… Eli tuulee jonkin verran. Jos huomenna vaan on edes jonkin nakoinen ilma niin hiihdan Ritsemiin. Alkaa olemaan mitta taysi taalla mokissa istumiselle. Jos joutuu jossain huilaamaan niin mieluiten edes ihmisten ilmoilla. Eika taallakaan niin paha olisi kun ois jotain luettavaa… se kirja. Viela jos koitan jaksaa olla menematta nukkumaan pariin tuntiin niin hyva olisi. Lahden aamulla aikaisin liikkeelle kun kuitenkin heraan jo kuuden kieppeilla.

Klo 9.30. Herasin aamulla viiden aikoihin aika pirteana, mutta sain onneksi unenpaasta taas kiinni. Seuraavaksi herasin kuudelta ja aloin sytyttelemaan kamiinaa. Tuohta palaa aikamoinen maara ennen kuin pyorean puun saa syttymaan. Taytyy koittaa paivalla sahata pienia puunappeja huomisaamuksi jos niilla vaikka syttyisi helpommin.

On se aika hiljaista taallakin. Ritsemin valot loistavat yolla merkiten sivistysta. Toivottavasti joku hiihtelija eksyisi tallekin tuvalle.

Unet ovat tosi outoja. Lahes kaikki unet ovat kavereista, sukulaisista ja tuttavista, mutta kavereista kenties eniten. Lahes kaikissa unissa on kuitenkin sama viesti; olen jo joko palannut reissusta tai vasta lahdossa. Kai sita kaipaa kuitenkin jonkinnakoista seuraa koska paikat eivat unessa ole tarkeita. En muista oliko liikkeella ollessa niin paljoa unia mutta tama paikallaanolo tuntuu rassaavan. Puhelin on hassu jutta. Nyt kun on paikallaan niin tekisi kovasti mieli pitaa sita paalla vaikka ei siihen kukaan soita eika itsekaan silla soittaisi.

Klo 12.15. Taivas on kirkas, mutta tassa laaksossa on hieman utua joka nayttaa auringon lammittaessa nousevan ylospain ja aurinko paasee maahan asti. Tylsaa. Kohta pitaa lahtea tekemaan puita illaksi ja huomisaamuksi.

Klo 17.00. Tylsaa. Tallainenkin oleminen on joskus ihan kivaa jos on sita varten tanne tullut, mutta nyt ei voisi vahempaa kiinnostaa. Ei nayta kovinkaan suosittu tupa tamakaan olevan. Kelkkoja on mennyt muutama paivan aikana ohi ja viisi tai kuusi koiravaljakkoa meni aamulla yhteen suuntaan ja iltapaivalla toiseen. Hiihtajia ei ole nakynyt kuin kaksi ja nekin olivat menossa tunturin suuntaan. Laitain iltaruoaksi vain puuroa taas kun ei oikein ole nalka istuskelun johdosta. Toivottavasti tanaan saisi unta jo kasin jalkeen niin ei tarvitsisi istuskella kauhean kauaa pimeassa.

Klo 20.30. Kupu-teoria sai uusia ulottuvuuksia ja lahtokohtia seka mielenkiintoisen yhdistelman. Onneksi tuvassa oli yksi kynttila niin ei aivan pimeaa ole. Menen kohta nukkumaan niin voi taas aamulla ihmetella mita tekisi.

Todella tuskastuttavia paivia Akka-tuvalla. Onneksi jalka alkoi hiljalleen paranemaan ja turvotus ja tulehdus alkoivat laskemaan laakkeiden vaikutuksesta.

Sain tanaan kelkkakyydin Akka-tunturin tuville lahelle Ritsemia. Tassa on puhelin kuuluvuus niin saa vahan kysyttya neuvoa jalan suhteelliseneen. Aamulla haavaan oli taasen kasvanut rupi joka marki pois kun jouduin laittamaan kelkkamatkaksi kengat ja sukat jalkaan.

Tavallaan vahan havettaa tulla eteenpain kelkkakyydilla, mutta nyt taitaa olla kylla siihen oikeuttava tilanne. Katson tassa muutaman paivan miten jalka edistyy ja teen sitten paatoksen jatkosta. arsyttaa jos matka jaa vain taman mittaiseksi.

Kuulin tanaan, etta Arduin oli kadonnut reissullansa. No, toivottavasti loytyy taasen. Juttelin tanaan puhelimessa pikaisesti. Tuli puheluiden jalkeen tosi orpo olo jostain syysta. Ei olisi kannattanut nakojaan soittaa ollenkaan.

Kohta teen taas ruokaa ja sitten nukkumaan. Tassa tuvassa ei ole edes kaasuhellaa vaan pitaa kamiinan paalla varkata. Puutkin ovat pyoreita halkaisemattomia polleja, eika talossa ole kirvesta. Saha onneksi loytyy, etta saa edes puut sahattua. Kamiina on surkean pieni tupaan nahden.

Kelkkakyydissa ahkiosta lahti toinen aisanaru irti, mutta sain sen onneksi helposti laitettua takaisin. Kulutin tanaan ensimmaisen puhelimen akun loppuun ja samalla selvisi, etta aurinkokennossa ei loydy potkua tarpeeksi akun lataamiseen. Onneksi on viela toinen akku mutta ei sillakaan pitkalle paase. Toivottavasti Ritsemissa paasen lataamaan puhelinta kun kuljen siita ohi.

Vatsassa kiersi siihen malliin, etta paatin keittaa vain iltapuuron pussiruoan tilalle eika tassa nyt niin kovasti ole toitakaan tehty, etta pitaisi kovasti tankata. Alkaa tuntua silta, etta tulen painavampana pois taalta kun tullessa olin.

Tanaan oli todella hieno ilma. Aurinko paistoi. Olisi ollut hyva hiihtoilma. Pakkasta oli varmaankin kympin verran ja nyt on kirkas taivas ja tahdet ovat nakyvilla joten tulee varmaankin viileahko yo. Saa nahda miten mokki viilenee yolla ja miten saa aamulla kamiinan syttymaan. Viereinen Akka-tunturi on todella vaikuttavan nakoinen auringonlaskussa.

Tama paiva oli kenties reissun jatkon kannalta paras paiva. Se, etta paasin puhelimen kuuluvuusalueelle ja sain neuvoja jalan hoitoon oli erittain tarkeaa. Lepaaminen oli nyt tarkeysjarjestyksessa ensimmainen asia ja koitin kaikin voimin olla ajattelematta liikkeelle lahtoa.

Tassa Akka-tuvalla oli kuitenkin vaikeinta saada aikaa kulumaan ja arsyttavan epamiellyttavat ajatukset pyorivat kokoajan mielessa. Turhautuminen ja eristyneisyys olivat paallimmaiset tuntemukset joita koitin lieventaa keksimalla jotain pienta tekemista ja lukemalla ruotsalaisia lehtia (joista alkoi jo jotain ymmartamaan).