Sain tanaan kelkkakyydin Akka-tunturin tuville lahelle Ritsemia. Tassa on puhelin kuuluvuus niin saa vahan kysyttya neuvoa jalan suhteelliseneen. Aamulla haavaan oli taasen kasvanut rupi joka marki pois kun jouduin laittamaan kelkkamatkaksi kengat ja sukat jalkaan.

Tavallaan vahan havettaa tulla eteenpain kelkkakyydilla, mutta nyt taitaa olla kylla siihen oikeuttava tilanne. Katson tassa muutaman paivan miten jalka edistyy ja teen sitten paatoksen jatkosta. arsyttaa jos matka jaa vain taman mittaiseksi.

Kuulin tanaan, etta Arduin oli kadonnut reissullansa. No, toivottavasti loytyy taasen. Juttelin tanaan puhelimessa pikaisesti. Tuli puheluiden jalkeen tosi orpo olo jostain syysta. Ei olisi kannattanut nakojaan soittaa ollenkaan.

Kohta teen taas ruokaa ja sitten nukkumaan. Tassa tuvassa ei ole edes kaasuhellaa vaan pitaa kamiinan paalla varkata. Puutkin ovat pyoreita halkaisemattomia polleja, eika talossa ole kirvesta. Saha onneksi loytyy, etta saa edes puut sahattua. Kamiina on surkean pieni tupaan nahden.

Kelkkakyydissa ahkiosta lahti toinen aisanaru irti, mutta sain sen onneksi helposti laitettua takaisin. Kulutin tanaan ensimmaisen puhelimen akun loppuun ja samalla selvisi, etta aurinkokennossa ei loydy potkua tarpeeksi akun lataamiseen. Onneksi on viela toinen akku mutta ei sillakaan pitkalle paase. Toivottavasti Ritsemissa paasen lataamaan puhelinta kun kuljen siita ohi.

Vatsassa kiersi siihen malliin, etta paatin keittaa vain iltapuuron pussiruoan tilalle eika tassa nyt niin kovasti ole toitakaan tehty, etta pitaisi kovasti tankata. Alkaa tuntua silta, etta tulen painavampana pois taalta kun tullessa olin.

Tanaan oli todella hieno ilma. Aurinko paistoi. Olisi ollut hyva hiihtoilma. Pakkasta oli varmaankin kympin verran ja nyt on kirkas taivas ja tahdet ovat nakyvilla joten tulee varmaankin viileahko yo. Saa nahda miten mokki viilenee yolla ja miten saa aamulla kamiinan syttymaan. Viereinen Akka-tunturi on todella vaikuttavan nakoinen auringonlaskussa.

Tama paiva oli kenties reissun jatkon kannalta paras paiva. Se, etta paasin puhelimen kuuluvuusalueelle ja sain neuvoja jalan hoitoon oli erittain tarkeaa. Lepaaminen oli nyt tarkeysjarjestyksessa ensimmainen asia ja koitin kaikin voimin olla ajattelematta liikkeelle lahtoa.

Tassa Akka-tuvalla oli kuitenkin vaikeinta saada aikaa kulumaan ja arsyttavan epamiellyttavat ajatukset pyorivat kokoajan mielessa. Turhautuminen ja eristyneisyys olivat paallimmaiset tuntemukset joita koitin lieventaa keksimalla jotain pienta tekemista ja lukemalla ruotsalaisia lehtia (joista alkoi jo jotain ymmartamaan).