Tänään oli otsikon mukaisesti lepopäivä kävelystä. Tuntui mukavalta herätä aamulla kun tiesi ettei tänään tarvitse vetää kenkiä jalkaan heti aamusta. Tosin nyt kun sai tai paremminkin olisi saanut nukkua pitkään niin eipä tietenkään aamulla enää seitsemän jälkeen väsyttänyt…

Meillä oli tänään vapaapäivästä huolimatta velvollisuuksia hoidettavana ja klo 11 alkoi Mohawk:n urheilupuistossa lasten tapahtuma johon oli tulossa noin 350 lasta kuuntelemaan meitä ja toki tekemään muutakin kivaa. Tapahtuma itsessään meni hyvin ja pääsimme sieltä noin klo 13 pois jonka jälkeen onkin valmistauduttu suurimmaksi osaksi huomiseen.

Huomenna siirrymme kotimajoituksesta hotellimajoitukseen hieman pohjoisemmaksi jottei aamuisin olisi niin pitkää automatkaa aloituspaikoille. Olemme kolme yötä seuraavassa paikassa ja sen jälkeen siirrymme taasen eteenpäin. Sinällään mukavaa vaihtelua mutta kamojen roudaaminen hieman työllistää enemmän kun vaihdetaan majoituspaikkaa useammin.

Kävimme illalla Peterin kanssa hieronnassa. Mulla on jalat aivan tukossa kävelystä ja pohkeet on kuin kiveä… eikä siis millään hyvällä tavalla. Pyysin hierojaa hieman avaamaan pohkeita ja reisiä minkä hieroja tekikin hyvin mutta sen jälkeen teki mieli mennä omaan huoneeseen itkemään. Pohkeiden avaaminen oli meinaan aika tuskaista hommaa… kun kävelin takaisin hierojalta niin jalat tuntuivat jo siinä paremmilta joten todennäköisesti pienestä pintaherkkyydestä huolimatta jalat ovat aika hyvät. Rakot ovat jotakuinkin parantuneet kokonaan mutta laitan vielä huomenna teipit kantapäihin varmuuden vuoksi.

Ps. Fred (ja Peter) ovat löytäneet kutsumuksensa Chuck Norris vitseistä…

Aamulla oli aikaa valmistautua lähtöön mukavasti sillä päivä alkoi vasta klo 9.00 lasten tapaamisella. Nousin siinä seitsemän aikoihin ja söin rauhassa aamupalan.

Lähdimme siinä puoli seitsemän jälkeen matkaan ja otimme ensin Markin mukaan ja suuntasimme sen jälkeen lähtöpaikalle. Paikannimet täällä eivät sano minulle mitään joten suurimmaksi osaksi ei tule edes opeteltua lähtö- ja lopetuspaikkojen nimiä.

Tämän päivän lähtöpaikka oli kuitenkin Kelson laskettelukeskuksen edusta ja siellä oleva paikallinen museo johon oli tulossa noin kolmisenmymmentä ala-asteikäistä koululaista. Pidimme lyhyen aamunavauksen ja sen jälkeen oli vuorossa lyhyt tutustumine Bruce Trailiin. Yksi poika kysyi milloin olemme perilöä Tobermoryssä ja Fred vastasi siihen, että pyrimme olemaan perillä Halloweeninä ja, että Fred koittaa saada meille kaikille Avengers -naamiaispuvut. Tähän sitten toinen poika heti kysymään tärkeänä ja vakavana, että kuka meistä on sitten Captain America…

Päivän maasto oli aika tasaista. Tavallaan on jo tullut ikävä hyviä ensimmäisten päivien ylämäkiä joissa syke nousee ja hieman hengästyy mutta tässä alun jälkeen on jonkin verran tasaisempaa maastoa. Minun rakot alkaa olemaan jo aika hyvällä mallilla ja loppupäivästä oli enemmänki jalkapohjat väsyneet kuin aikaisemmat rakot kipeänä. Peter joutui huilaamaan kävelyn loppuosuuden lihaksen mikrorepeämän vuoksi mutta pystyi kuitenkin uskomattomasti kävelemään 20 kilometriä jo eilen tapahtuneella vammalla. Mulla alkoi puolessa välissä päivää polvea vihlomaan ikivästi mutta vaiva pysyi kuitekin aisoissa loppuun saakka joten pääsin päivän loppuun saakka. Huomenna on lepopäivä ja vielä hierojakin buukattiin illaksi joten pääsee rentoutumaan ja palauttelemaan jalkoja.

Tälle päivälle sattui pari mielenkiintoista paikkaa. Ensimmäinen oli Hole in the wall -niminen paikka jossa laskeuduttiin tikkailla kivisen sarek-muodostelman väliin josta reitti kulki pienestä aukosta taas eteenpäin. Toinen paikka oli vanha mylly ja kalkkikivikaivos. Reitti mutkitteli tänään erittäin paljon pitkinpahoja kivikkoja joten matka kulki välillä erittäin hitaasti. Virallinen kokonaispituus tälle päivälle oli 31,4 kilometriä mutta Fredin gps:n mukaan matkaa tuli noin 33 kilometriä… tiedä sitten kumpi on oikeassa… tämän päivän reitti kesti noin 7 tuntia ja 45 minuuttia ja kun pääsimme kähtemään kävelemään kello oli jo puoli kymmenen jotenpäivä yli ja tuntui erittäin pitkältä.

Huomenna on luvassa vai koulutapahtuma johon on osallistumassa useampikin koulu. En yhtään tiedä mitä mun on siellä määrä tehdä mutta sitten hän sen näkee. Hyvää huomisessa on se, että saa nukkua pitkään sillä koulutapahtuma on vasta yhdeltätoista. Jospa huomenna ottais vaikka rennosti ja lepuuttais jalkoja…

Tänään tuli kaksisataa kilsaa täyteen! Kolmannelle sadalle pääsyä täydentää vielä yksi kävelypäivä ennen ensimmäistä vapaapäivää. Huomenna on siis vielä yksi yli kolmenkympin päivä ennen kuin saamme ensimmäisen kokonaisen vapaan kävelystä. Tosin sekään ei ole aivan vapaa sillä meillä on tiistaina kolmen tunnin koulutapahtuma johon olemme menossa kertomaan retkestämme.

Kokonaisuuten olemme olleet aika yllättyneitä siitä medianäkyvyydestä jonka olemme saaneet alkumatkasta. Lehdissä on ollut juttuja meistä lähes päivittäin ja muutama päivä sitten CBC (paikallinen YLE) oli edellisessä lasten tapahtumassa mukana haastattelemassa meitä. Matkaan on myös mahtunut erittäin paljon yksittäisiä ihmisiä jotka ovat tunnistaneet meidät poluilla ja lapsia ja vanhempia jotka ovat tulleet vartavasten Bruce Trailille tapaamaan meitä.

Tämän päivän kävely oli tavallaan aika helppo. Olemme päättäneet, että autotiellä kävelyn pyrimme muuttamaan pyöräilyksi sillä kävelyosuudet asfaltilla syövät jalkoja erittäin pahoin. Pöyräillessä tieosuudet niissä kohdissa kun se on mahdollista, vähennämme samalla tielläoloaikaa sillä joillakin osilla liikennettä on aika lailla. Kaikkia tieosuuksia on mahdotonta muuttaa pyöräilyksi sillä huoltoauto ei pysty kuljettamaan pyöriä aivan jokaiselle tieosuudelle joten todellisuudessa pystymme pyöräilemään vain noin neljäsosan tieosuuksista. Tänään meillä oli hyvä tuuri sillä aamu alkoi heti osuudella jonka pystyimme pyöräilemään ja saimme noin kolme kilometriä asfalttikävelyä pois jaloista.

Polut kulkivat tänään aika tasaista maastoa mutta päivää mahtui silti pari nousua ja yksi erittäin ikävä laskeutumine luikkaita kiviä pitkin. Yöllä oli satanut vettä ja aamullakin oli vielä sumua ja pientä tihkua joten kivet ja juurakot olivat erittäin liukkaita. Päivän mittaa sää kuitenkin vaihtui aurinkoiseksi joten hyvä tuurimme sään suhteen jatkuu. Huomiseksikin on luvattu varsin hyvää ilmaa meidän kävelyalueelle joten tuskin vieläkään tarvitaan sadevarusteita.

Peter reväytti tänään toisen reitensä ja viimeiset neljä kilometriä kestivät noin puolitoista tuntia mutta toivottavasti tämän illan aktiivinen palautuminen on onnistunut ja Peter pääsee huomenna aamulla polulla meidän muiden kanssa. Minun rakot alkavat parantumaan hyvää vauhtia joten senkin osalta kaikki hyvin. Fred ja Mark ovat aika lailla huolettomia vammojen suhteen.