Tänään tuli kaksisataa kilsaa täyteen! Kolmannelle sadalle pääsyä täydentää vielä yksi kävelypäivä ennen ensimmäistä vapaapäivää. Huomenna on siis vielä yksi yli kolmenkympin päivä ennen kuin saamme ensimmäisen kokonaisen vapaan kävelystä. Tosin sekään ei ole aivan vapaa sillä meillä on tiistaina kolmen tunnin koulutapahtuma johon olemme menossa kertomaan retkestämme.

Kokonaisuuten olemme olleet aika yllättyneitä siitä medianäkyvyydestä jonka olemme saaneet alkumatkasta. Lehdissä on ollut juttuja meistä lähes päivittäin ja muutama päivä sitten CBC (paikallinen YLE) oli edellisessä lasten tapahtumassa mukana haastattelemassa meitä. Matkaan on myös mahtunut erittäin paljon yksittäisiä ihmisiä jotka ovat tunnistaneet meidät poluilla ja lapsia ja vanhempia jotka ovat tulleet vartavasten Bruce Trailille tapaamaan meitä.

Tämän päivän kävely oli tavallaan aika helppo. Olemme päättäneet, että autotiellä kävelyn pyrimme muuttamaan pyöräilyksi sillä kävelyosuudet asfaltilla syövät jalkoja erittäin pahoin. Pöyräillessä tieosuudet niissä kohdissa kun se on mahdollista, vähennämme samalla tielläoloaikaa sillä joillakin osilla liikennettä on aika lailla. Kaikkia tieosuuksia on mahdotonta muuttaa pyöräilyksi sillä huoltoauto ei pysty kuljettamaan pyöriä aivan jokaiselle tieosuudelle joten todellisuudessa pystymme pyöräilemään vain noin neljäsosan tieosuuksista. Tänään meillä oli hyvä tuuri sillä aamu alkoi heti osuudella jonka pystyimme pyöräilemään ja saimme noin kolme kilometriä asfalttikävelyä pois jaloista.

Polut kulkivat tänään aika tasaista maastoa mutta päivää mahtui silti pari nousua ja yksi erittäin ikävä laskeutumine luikkaita kiviä pitkin. Yöllä oli satanut vettä ja aamullakin oli vielä sumua ja pientä tihkua joten kivet ja juurakot olivat erittäin liukkaita. Päivän mittaa sää kuitenkin vaihtui aurinkoiseksi joten hyvä tuurimme sään suhteen jatkuu. Huomiseksikin on luvattu varsin hyvää ilmaa meidän kävelyalueelle joten tuskin vieläkään tarvitaan sadevarusteita.

Peter reväytti tänään toisen reitensä ja viimeiset neljä kilometriä kestivät noin puolitoista tuntia mutta toivottavasti tämän illan aktiivinen palautuminen on onnistunut ja Peter pääsee huomenna aamulla polulla meidän muiden kanssa. Minun rakot alkavat parantumaan hyvää vauhtia joten senkin osalta kaikki hyvin. Fred ja Mark ovat aika lailla huolettomia vammojen suhteen.