Matka etenee varsin mukavaa tahtia. Tähän mennessä on kuudessa päivässä kävelty yli 170 kilometriä ja kahden seuraavan päivän aikana pitäisi tulla vielä yli 60 kilometriä mittariin lisää.

Tämä päivä lähti liikkeelle Rock Chapelista ja päättyi viimein 31 yhden kilometrin päästä Mount Nemolle. Matkaan ei juurikaan mahtunut mitään aivan erityistä. Polun varrella oli taasen väkeä odottamassa meitä joten teimme muutaman pikaisen pysähdyksen ottamaan kuvia. Mikäli haluat pysyä reissun kuvavirran mukana niin etsi Twitteristä (www.twitter.com/brucetrail4kids) ja Facebookista (www.facebook.com/BruceTrail4Kids) Bruce Trail for Kids.

Aamulla jalat tuntuivat varsin kipeiltä mutta kun pääsi polulla liikkeelle ja sai veren kiertämään niin suurin kipu jäi pois ja kävely sujui yllättävän hyvin. Kummassakin kantapäässä on aikamoiset rakot mutta tähän mennessä on hyvin pärjätty kantapään teippaamisella. Aluksi näytti siltä, että vika on kankien mutta tämän päivän perusteella vika onkin täysin käyttäjässä…

Sauvat auttavat kävelyssä erittäin paljon ja niillä saa siirrettyä aika paljon painetta pois jaloilta erityisesti ylämäissä. Sauvat auttavat myön pahoissa kohdissa kun joutuu keikkumaan kivikossa liukkailla kivillä.

Huomenna on tasan kolmenkympin päivä joka ei suuremmin sisällä isoja nousuja. Joka päivään mahtuu ainakin yksi tai kaksi nousua mutta pahimpina päivinä nousuja on kuuden tai seitsemänkin nousun verran. Reitti kulkee Niagaran jyrkännettä pitkin pohjoiseen ja laskeutuu välillä jyrkänteen pohjalle noustakseen taas seuraan kulman jälkeen takaisin ylös jyrkänteen päälle. Väliin mahtuu hienoja vesiputouksia ja kuruja ja rotkoja sekä muuta mukavaa. Maaston vaihtelevuus on hienoa ja antaa jokaiselle päivän hieman omanlaisensa leiman.

Aamu lähti käyntiin aikaisin tänään ja otimme aika rauhallisesti alun. Matkaa kertyi mukavasti heti aamusta lähtien ja meillä oli suunniteltuna yksi tapaaminen puolenpäivän jälkeen. Heti alkumatkaan osui noin 400 portaan nousu joka sai veren kiertämään.

Aamupäivällä tapasimme polulla kahdessa eri kohdassa lapsia odottamassa meitä vanhempiensa kanssa. Pidimme aina pienen tauon kun ihmiset halusivat jutella kanssamme ja ottaa valokuvia. Tuntuu hassulta, että joku haluaa lähteä polulle odottamaan meitä ilman, että tietää missä vaiheessa olemme missäkin kohdassa.

Bruce Trail kulkee osittain yksityisellä maalla jolloin maanomistajat ovat antaneet luvan polkujen tekemiseen ja merkitsemiseen. Osa poluista on vähällä käytöllä mutta osa on aktiivisessa käytössä ja polut ovat ennemminkin teitä. Tapasimme puolelta päivin erään suuren lahjoittajan joka on antanut merkittävästi maata Bruce Trailin tekemiseen sekä he olivat antaneet maillaan sijaitsevan vesiputouksen virkistyskäyttöön.

Suuri osa Bruce Trailista kulkee teitä tai teiden varsia pitkin joten lähes jokaiseen päivään mahtuu jonkin verran asfalttitietä. Tiepätkät ovat tylsiä mutta niiden avulla pystytään siirtymään alueelta toiselle ja pitää muistaa, että suuri osa reitistä menee kaupunkien liepeillä ja niiden läpi.

Jalat alkoivat olemaan aika väsyneet loppupäivästä. Teippasin kummatkin kantapäät pari päivää sitten kun alkoi rakkojen alkuja näkymään. Tämän päivän lopussa vasemmassa kantapäässä oli jo aikamoinen rakko. Huominen saattaa olla aika tuskien taival mutta täytyy taas aamulla laittaa hyvät teippaukset kantapäihin. Kävin kävelyn jälkeen kaupan kautta hakemassa täyden valikoiman erilaisia rakkolaastareita ja muita tarpeita jotta on mahdollisuuksia kokeilla erilaisia ratkaisuja jalkoihin.

Tänään oli kiireinen päivä heti aamusta alkaen. Herätys ennen kuutta ja lähtö kävelemään jo puoli kahdeksan aikaa. Eilinen ilta meni hieman myöhäiseksi kun kävelyn jälkeen piipahdettiin Fredin poreammeen kautta mahtavalle illalliselle Fredin Club Houselle. Pitkän kävelyn jälkeen on aina nälkä joten humerin pyrstö ja vasikan sisäfile maistuivat varsin hyvälle 🙂 Tämän aamun aikaine lähtö johtui tuikasta aikataulusta. Tavoitteena oli kävellä 20 kilometriä siten, että oltaisiin perillä viimeistään klo 11.45. Tämä aikataulu tarkoitti sitä, että meillä olisi aikaa noin neljä tuntia ja 15 minuuttia. Pääsimme onneksi liikkeelle muutamaa minuuttia aikaisemmin joten meillä oli hyvä mahdollisuus onnistua tavoitteessa. Kävely polkuja pitkin ei ole kuitenkaan aivan niin nnopeaa kuin voisi ajatella. 5km/h vauhti on liukkailla kivillä jo erittäin vauhdikasta ja aikaisempina päivinä keskinopeus on ollut noin 4,2 km/h taukoineen.

Tänään aamulla tavoitteena oli kuitenkin melkein 5km/h nopeus taukoineen eli oli liikuttava hieman nopeammin kuin aikaisempina päivinä. Vedin joukkoa heti aamusta ja koitin saada kaikki liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Matkalla oli aikataulutettu kolme kouluryhmää jotka tulivat meitä vastaan Bruce Trailille. Oli mahtavaa nähdä sata koululaista hurraamassa meille keskellä metsää. Teimme pikaisen pysähdyksen koululaisen luona ja sanoimme muutaman sanan enne jatkamista. Kun aikaa kului koululaisten kanssa niin söimme pikaisen välipalan samalla kun kävelimme. Olimme suunnitelleet huoltoauton ottamista varasuunnitelmaksi mikäli aika loppuisi kesken ja joutuisimme lähtemään kesken kävelyn iltapäivän koulutapahtumaan. Viimeisen tunnin aikana kuitenkin näytti siltä, että ehtisimme loppuun saakka omin voimin joten jatkoimme viimeiseltä Check Pointilta eteenpäin vetäen viimeisen neljä kilsaa 50 minuuttiin. Viimeiselle etapille mahtui vielä yksi viiden minuutin harhailu sillä reitti oli hetkellisesti aika huonosti merkitty mutta pääsimme lopulta perille ajoissa.

Kävelyn jälkeen hyppäsimme suoraan autoon ja ajoimme muutaman kilometrin päässä olevaan koulutapahtumaan. Perille päästyämme kuulimme, että paikalla oli myös paikallinen YLE ja, että meitä odotti noin 300 lasta ja 30 opettajaa sekä paikallinen koululautakunta kaikkinensa. Tilaisuus meni mukavasti ja päädyimme lopulta klo 19 uutisiin. Jalat alkaa olemaan aika loppu tämän päivän jälkeen. Ensimmäinen satanen on jo kävelty ja matkaa on kertynyt oli 10 prosenttia joten aivan aikataulussa ollaan. Seuraavat neljä päivää ovat kaikki yli 30 kilometrin päiviä joten jalat ovat aika koetuksella. Ensimmäinen vapaapäivä on vasta 2.10. eikä sekään ole kunnon vapaapäivä vaan menemme silloin taas noin 500 lapsen koulutapahtumaan kolmeksi tunniksi kertomaan retkestämme ja Bruce Trailista.

Aamu alkoi varsin lämpimissä merkeissä. Lämpömittari näytti noin 12 astetta joten oli tulossa aika lämmin päivä.

Tämän päivän reitti kulki raskaasti ylös ja alas Niagaran jyrkänteen reunoja joten eteneminen oli hidasta. Eilisen 7 tunnin kävelyn jälkeen tämän päivän 7h 38min eli varsin pitkä päivä. Sykemittari näytti kulututeksi 2800 kilokaloria joten ilmeisesti jonkin verran rasvaakin taisi palaa. Illalla Fred tarjosi hyvän illallisen joten siinä tosin tuli jonkin verran takaisinkin…

Tämän päivän reitti kulki monien viinitarhojen ohi joten näkymät olivarsin hienot. Osa reitistä kulki erittäin vaikeaa pirunpeltoa pitkin joten etenemin oli suurimmaksi osaksi alle 4 kilometriä tunnissa. Tie osuuksilla matka kulki rivakasti eteenpäin mutta tähän päivään niitä mahtui vain kilometrin verran.

Huomiselle on luvassa neljä koulukäyntiä joten huomisen kävelymatkaksi on luvassa vain 20 kilometrin kävely aamupäivän aikana mutta maasto on
sitäkin ikävämpää kivillä hyppelyä.