Eilisen ja viime yon luovutusmentaliteetti oli aamulla jo hieman laantunut. Viime yon unet aivan jarjettomia mutta ihmekos tuo. Elimisto sai onneksi pitkan levon vaikka lepopaiva jaikin pitamatta… Myohemmin sitten.

Nousin jo seiskalta kun ei enaa tullut uni silmaan. Auringonnousu oli hieno, mutta paaosin taivas oli pilvessa. Pakkasta aamulla aste pari. Lahdin laskeutumaan ja onneksi maki ei ollut aivan niin jyrkka kuin olin kuvitellut. Paasin hyvin laskemaan alaspain. Lampotila vaihteli paivalla -2-+7 valilla ja samalla satoi myos 10 senttia pehmeaa nuoskaa… Taivaltaminen kavi lahes mahdottomaksi. Kun vaan tulisi niita -5 paivia niin jo auttaisi.

Laitoin teltan kahdelta seuraavan paivan nousun juurelle. Sain onneksi kuutisen kilometria hiihdettya. Oikeaan kantapaahan sattuu aivan jarjettomasti. Compeedkaan ei ole auttanut. Huomiseksi kokeilen laittaa kenkaan kannan alle jotain jos se vaikka auttaisi. Seuraavat kaksi paivaa ovat varmaankin taytta tyota. Kiivettavaa olisi noin 200 korkeusmetria ja pehmeaa lunta on parikymmenta senttia… taman paivan mottona oli ”sentti se on edistysta sekin”.

Ensimmainen viikko on nyt mennyt ja alku on ollut todella tyontayteinen ja vaikea. Painava ahkio ja rakot jaloissa seka vihoitteleva vasen kasi eivat lupaa hyvaa. Toivottavasti seuraava viikko tuo parempaa tullessaan. Tanaan viela toinen ruoka ja lepoa. toivottavasti tulee uni silmaan ajoissa.

Lahtopaikka: 7442200, 1538900 965 m

Telttapaikka: 7447745, 1537582 797 m

Etaisyys: 5,7 km linnuntieta

Edellinen ilta oli varsin toivoton. Ei niinkaan pelkoa vaan pettymysta ja epatietoisuutta siita, etta pystynko viela jatkamaan matkaa. Jalka oli kipea ja olin pettynyt omaan toimintaan. Hiihtaminen oli tuskallista, mutta on ihmeellista mihin kaikkeen ihminen tottuu.

Seuraavaan asuttuun paikkaan oli tasta paikasta noin 50 kilometria joten jouduin selviytymaan ainakin sinne saakka omin avuin. Avohaava paikassa johon kohdistuu kaikenaikaa mekaanista arsytysta oli erittain hankala.