Herasin hieman ennen kasia enka saanut enaa unta. Korvatulpat ovat kylla mainio keksinto. Aina sattuu joku kuorsaaja tupaan, niin ei hermo mene kuorsausta kuunnellessa.
Katselin kun muut tekivat aamiaisensa ja lahtivat hiljalleen matkaan. Paatin kipaista Kahperusvaaralla suksilla ajatuksena laittaa viestia ja kuvaa eteenpain. Sain myos hieman uutta saatietoa. Huomiselle ja ylihuomiselle on rantaa luvassa mutta taidan joka tapauksessa Meekonjarvelle hiihtaa jos vaan tuuli antaa myoden. Se on kuitenkin vain kolmen tunnin etappi niin sen menee vaikka ilma ei kovin hyva olisikaan. En aivan Kahperusvaaran korkeimmalle huipulle viitsinyt laiskuuttani hiihtaa vaan laskin loivaa puolta alas ja hiihdin takaisin tuvalle. Koko reissu oli varmaankin vain tunnin mittainen.
Kun palasin tuvalle, oli se miehitetty kelkantuomilla hiihtajilla. Hiihtelijat lahtivat onneksi nopeasti matkaan mutta pian saapui Meekon suunnalta ensimmaisen paivamatkalaiset lepaamaan ja syomaan evaita. Tupaan tuli majoittumaan yksi kolmen miehen ryhma seka kuusi nuorta partiolaista ja myohemmin viela kaksi miesta joista toinen oli farkuilla liikkeella. Luulisi farkkujen olevan hieman viileat, mutta tieda hanta. Kolmen miehen sakki tarjosi illan suussa hieman nuudeleita kun tekivat iltapalaa.
Lounaaksi paistoin lettuja ja tein vadelmakiisselista hilloa paalle. Hyvaa oli. Laihtumisen varaa on kylla viela joten ei tassa varmaankaan mitaan hataa ole. Rasvojakin jaa varmaankin yli niin siinakin on hatatapauksessa energiaa yllin kyllin.
Kello on vasta yhdeksan illalla ja kaikki muut ovat jo jotakuinkin nukkumassa. Ihme porukkaa. Lahden huomenna muiden jalkeen liikkeelle kun kiiretta ei ole niin koitan viela olla hereilla jonkin aikaa. Eika taalla kovin helposti unta saa kun on viela varsin valoisaa. Aamupaiva oli viela puolipilvista ja tuuli tuntuu yltyvan ainakin tassa kohdin. Saattaa olla, etta lunta hieman satelee jo nyt mutta sita on vaikea sanoa kun tuuli kuljettaa muutenkin irtolunta.
Nyt alkaa turhautuminen ja tylsistyminen nakymaan paivakirja merkinnoista. Vapaapaiville oli pakko keksia tekemista kun aikaisemmin vapaapaivat menivat mukavasti levatessa.
Tassa vaiheessa puhelinkin tulee taas tarkeaksi linkiksi ulkomaailmaan ja kuvien ja viestien lahettaminen maaraa vapaapaivien toimintaa. Motivaatio on heikkenee lahipaivina entisestaan, mutta hiihtaessa on yleensa hyva mieli.
Paikallaan olo rassaa eniten, mutta samalla liikkeellelahdosta tulee vastenmielista. Liikkeellelahdon jalkeen kuitenkin mieli parantuu aina ja Suomenpatkan lyhyet etapit tuntuvat aivan liian lyhyilta. Hiihtaminen antaa mielelle rauhan olla ajattelematta mitaan