Herailin vahan ennen kasia ja nousin ylos herattaen kaikki muutkin. Soin aamiaisen ja pakkasin tavarat. Hiihtelin hissukseen kolmihenkisen porukan kanssa eika matka kestanyt kuin kaksi ja puoli tuntia. Tuntuu tosi turhalta hiihtaa kymppikilsaa ja pitaa taas lepopaiva.

Soin viela tanaankin makaronia ja lihapullia. Kylla muistu hyvalta ja ajattelin huomenna paistaa lettuja paivatoiksi. Voi olla, etta huomenna illalla on tupa varsin taynna kun pitka pyha alkaa. Edelleen on sellainen olo, etta voisi jo lahtea kotiin ja etta tympii aikalailla hiihtaminen lyhyita paivamatkoja. Luulen, etta kun paasen Norjan puolelle niin tempaisen aika pitkia siivuja kerralla ja joudun Kautokeinon paassa paivan pari teltassa odottelemaan.

On se merkillista se ihmisten kiire. On kiire saada ruoka valmiiksi, etta ehtii ajoissa nukkumaan etta ehtii aamulla kiireesti lahtemaan. Joka paiva aurinko nousee ja laskee. Valilla kuu loistaa puolikkaana valilla kokonaisena mutta aurinko nousee joka aamu paivasta riippumatta. Silti ihmisen on kiire elamassaan saada paljon aikaan. Elama on kuin juoksumatto jolla on pakko vain lisata vauhtia eika koskaan hidastaa.

Saarijarvi: 3264763, 7675877 746 m

Kuonjarjohka: 3270242, 7679762 850 m

Etaisyys: 6,7 km linnuntieta