Viimein selvisi matkan jatko, mutta mahdollisuus niin laajalle jatkolle kuin olisin toivonut, ei ole mahdollista, silla etelamantereen sisaiset lennot ovat aivan taynna.

Olen saanut ALE:n kanssa jarjestettya asian niin, etta ALE:n Steve Jones on saanut jarjestettya minulle viela mahdollisuuden paasta hiihtamaan viimeinen patka Navalle. Paasen joulukuun alussa hiihtamaan viimeisen asteen, silla 5. joulukuuta on vapaa paikka navan suuntaan menossa olevalla lennolla. Joten kun he lentavat navan suuntaan, niin jattavat myos minut tavaroineni 89. leveyspiirin tienoille. Hiihdan siita sitten yksikseni Navalle ja odotan siella paluulentoa Patriot Hillsiin.

Saariluun seutu alkaa taasen muistuttamaan jo omaa tuttua muotoaan, ja laakarin mielesta voisin jo huomenna saan salliessa tehda pienen koekierroksen Patriot Hillsin maastossa, jotta nahdaan miten jalka reagoi rasitukseen. Kylki on varsin mustan sininen edelleenkin. Lopetin eilen kipulaakkeet ja talla hetkella jalkaa enemman sarkee murtunut kylkiluu. Varsinkin aamut ovat hankalia, jos on vahingossa yolla koittanut kaantya kipean kylkiluun paalle.