Kavin pyorahtamassa Rovaniemella tyoasioissa ja samalla tuli katseltua vanhoja opiskelumaisemia…Saa oli syksyisen sateinen ja kolea mutta ilmapiiri urheiluopistolla virkea. Liikunnanohjaajaopiskelijoiden arkeen kuuluu paljon sellaista jota on joskus vaikea mieltaa opiskeluksi. Erilaiset lajitaidot ja niiden harjoitteluun liittyvat oppitunnit antavat huomattavaa mielekkyytta jatkuvaan teoriapohjaiseen luokassa istumiseen verrattuna.

Luontoliikuntaan erikoistuvien opintoihin kuuluu viela enemman vapautta kuin kenties muiden opinalojen. Viikottaiset ja joskus paivittaiset luonnossa tapahtuvat oppimistapahtumat antavat koulutusalalle uniikin vaikutelman jollaista voi olla vaikea loytaa muilta koulutusaloilta. Luonnontuntemus ja sen liittaminen toimintaan voi olla antoisaa ympariston antaessa loputtomasti erilaisia virikkeita ja mahdollisuuksia muokata toimintaa ja keksia toiminnalle uusia raameja. Monimuotoisuuden yhdistaminen toiminnaksi mahdollistaa uudenlaisien toimintojen ja ohjelmien luomisen. Luonto- ja seikkailuliikunta on aina mahdollistamassa uusien liikuntalajien ja -muotojen kehittamisen eika rajoina ole kuin yksilon omat rajoitteet jotka nekin voidaan apuvalineilla voittaa.

Liikunnanohjaajien koulutus antaa valmistuville opiskelijoille erittain laajan toimintakentan. Toiminnan mahdollisuudet ulottuvat hallinnollisista toista kaytannon ryhman tai yksilon ohjaamiseen. Tapahtumien jarjestaminen, ryhmien ohjaaminen tai suurempien massojen epasuora liikuttaminen hallinnon kautta antavat varsin monipuoliset lahtokohdat toimia yhteiskunnallisesti liikunnan parissa. Elaman lapi kulkevan oppimisen kautta on mahdollisuus liittaa yhteen tietoutta muista koulutuksista ja entisestaan laajentaa toimintakenttaa. Kaupalliset opinnot voivat antaa lisapontta ja tietoutta omaan yrittajyyteen jolla voi olla tulevaisuudessa tata paivaa merkittavampi asema liikunnanohjaajien toiminnassa.

Mielenkiinnolla odotan taas seuraavaa mahdollisuutta paasta kaymaan Rovaniemella… toivottavasti silloin on jo lumi maassa.

Vaelluksilla pyritään usein pääsemään mahdollisimman vähällä mukana kulkevalla tavaralla ja energiansäästö on ykkössana luonnossa liikkumisessa mutta silti…

…suuri osa luonnossaliikkujista käyttää uusiutumattomia polttoaineita ruoanvalmistukseen pitkän kaavan mukaan. Ruokaa kypsennetään ja haudutetaan keittimen päällä jolloin energiaa kuluu hukkaan polttimen tohottaessa. Kuitenkin…

…suurin osa retkiruuista olisi mahdollista valmistaa hauduttamalla ruokatermoksessa. Kahdella tilavalla ruokatermoksella saa aikaan varmasti riittävästi ruokaa kahdelle ellei kolmellekin. Kaikki pussiruoat voi valmistaa ruokatermoksessa hauduttamalla samoin kuin muutkin ruoat. Riisin ja pastan valmistaminen käy kuin itsestään kun laittaa ruoka-aineet ruokatermokseen ja kaata päälle kiehuvan veden ja laittaa kannen kiinni. Valmistusaika tosin hieman pitenee mutta maku on varmasti yhtä hyvä ja ruoan valmistuessa voi puuhailla muuta.

Harvaa ruokaa pitää erityisesti keittää pidempiä aikoja. Suurin osa ruoka-aineista kypsyy alle puolessa tunnissa termoksessa ja säilyttää lämmön jopa tunteja eteenpäin.

Termosen valinnassa kannattaa huomioida termoksen suuaukon koko. Suurin osa lämmönhukasta tapahtuu korkin kautta joten korkin olisi hyvä olla eristävää materiaalia. Usein korkit ovat muovisia ja sen vuoksi termosten suuaukot ovat pieniä jotta lämmönhukka olisi mahdollisimman pieni. Itse sisökorkin päällä on usein toinen paksumpi korkki jonka tehtävänä on vielä vähentää korkin kautta tapahtuvaa lämmönhukkaa ja tarvittaessa toimia ruoka-astiana. Suuaukon on kuitenkin ruokatermoksessa oltava riittävän suuri jotta lusikoiminen suoraan termoksesta onnistuu.

Termoksella ruoan valmistaminen onnistuu niin kesällä kuin talvellakin ja energian säästö suurenee mitä kylmemmällä ilmalla ruokaa valmistetaan.

Tämän päivän Hesarissa oli juttu rinkan hankkimisen hankaluudesta ja sen oikean etsimisestä. Juttu oli kaikin puolin neutraali mutta silmään pisti termi ”rosnarinkka”. Taidan olla ollut liian kauan poissa kesävaelluksilta kun kyseinen termi on jäänyt huomioimatta. Googlettaessa ”rosnarinkka” -hakusanalla tulee muutama hassu osuma kun taasen oikealla ”anatomic-rinkka” -hakusanalla tulee huomattavasti enemmän… jopa satoja. Eli jospa nyt vaan pitäydyttäisiin siinä yleisemmässä, oikeassa ”anatomic-rinkka” termissä.

Jutun kirjoittaja on varmastikin jonkin tason harrasta sillä muut termit ja nippelitieto olivat varsin hyvin käsillä. Hieman olisi tietenkin voinut kiinnittaa huomiota siihen mistä tunnistaa huonosti säädetyn tai ei-istuvan mallin. Rinkan painaminen pakaralihakseen aiheuttaa pidemmällä reissulla vaikeuksia samoin kuin epäkäslihakseen painava putkirinkan putki tai anatomic rinkan vahvike. Usein vain näitä ei huomaa ennenkuin on muutaman päivän rinkan kanssa kävellyt joten varusteiden lainaaminen lienee hyvä juttu jos siihen on mahdollisuus.

Jutussa annetaan myos ymmärtää, että hyvää rinkkaa pitää etsiä kauan ja hartaasti… syytä moiseen ei minun mieleeni tule sillä nykyisten rinkkojen hinnat ovat aika maltillisia varsinkin jos ei logolla halua koreilla. Tai mitäpä jos hankkisikin pari erilaista eri tarpeisiin. Itseltäni löytyy rinkkaa ja reppua moneen lähtöön sillä yksi erinomainenkaan ei passaa kaikkiin tarkoituksiin ja vaelluksiin.

Pääasia kuitenkin lienee se, että jos on itse tyytyväinen niin silloin on valinta onnistunut… joskus kun on tullut varsin tyytyväistä porukkaa pidemmälläkin polulla vastaan pelkästään Alepan muovikasseja kanniskellen.

Silmään sattui Marmotin Asgard teltta joka näyttää aika pätevältä kahden hengen geodeetilta jossa on kohtuullinen absidi… mutta… kuka oikeesti haluaa pystyttää pitkillä vaelluksilla tai kovassa tuulessa ensin sisäteltan ja vasta sen jälkeen laittaa päälikankaan…? Teltta on erityisesti tehty Englannin markkinoille ja sitä mainostetaan niihin säihin sopivana (sekä myös retkikuntakäyttöön…) mutta omien kokemusten mukaan saarivaltakunnassa sataa lähes aina kuin Esterin… kukkarosta joten jos ensin pitää laittaa sisäteltta pystyyn niin se on läpimärkä jo ennenkuin ehtii kissaa sanoa… Tai lieneekö valmistajalla olevan ajatus, että pystytyksen jälkeen teltta kuivataan keittimellä ennenkuin uskaltaa makuupusseja avata… En ymmärrä.