En jaksanut aamulla nousta kuudelta vaan kampesin pystyyn vasta puoli kasin kieppeillä. Aamu oli lähes tyyni ja yöllä oli satanut hieman lunta. Tein nopean aamupalan ja koitin saada kaikki kasaan mahdollisimman nopeasti. Yllättäen sain kaikki valmiiksi jo yhdeksäksi ja lähdin matkaan.

Pilvinen aamu muuttui aurinkoiseksi jo kymmenen aikoihin ja lämpö auringossa nousi kolmeenkymppiin. Hiihdin koko päivän ilman takkia eikä kylmä tullut. Poltin naaman aikalailla ja etenkin otsa sai pahimmat vammat. Hattua ei vaan voinut pitää päässä kun oli niin kuuma.

Söin lounaan hieman yli kaksitoista ja huilasin yhteen saakka. Olin jo lounaan aikoihin tavoitteessani mutta jatkoin matkaa. Matkalle sattui kaksi vaikeaa joen ylitystä. Jyrkät pudotukset olivat hitaita nousta ylos mutta onneksi näkyvissä oli kelkkaura jota seurata. Kelkkaura jatkoi kaikenaikaa jotakuinkin oikeaan suuntaan joten jatkoin hiihtämistä vaikka olisi pitänyt lopettaa.

Viimein kuuden aikoihin lopetin hiihdon kun nesteet olivat aivan loppu ja lihakset hervottomat. Matkaa tuli jotakuinkin 30 kilometria. Tamppasin telttapaikan erittäin pehmeään lumeen ja laitoin ruoan alulleen heti kun teltta oli pystyssä. Kun tarkistin GPS:sta paikkaa huomasin Tenomuotkan autiotuvan olevan vain kilometrin päässä mutta en viitsinyt enää vaivautua. Oikeassa jalassa oleva rupi on jokseenkin kipeä ja vasemmassa jalassa on rakko kantapaassa. Laitoin kumpaankin jalkaan Compeedit aamulla mutta vasen jalka on silti aika kipeä.

Koitan käydä nukkumaan mahdollisimman aikaisin jotta huomenna olisi hyvä nousta koivikko ylös. Huominen on todennäköisesti loppumatkan vaikein päivä parine upottavine koivikkoineen. Toivottavasti selviän niistä helposti. Huominen tavoite on noin 20 kilometriä, mutta voi mennä suuntaan jos toiseen. Linnuntietä laskettuna matkaa on vielä 43 kilometriä joten vähiin käy.

Telttapaikka: 0526850, 7689600 685 m
Telttapaikka: 0539221, 7663626 462 m
Etäisyys: 28,8 km linnuntietä

Nämä viimeiset päivät ennen Kautokeinoa olivat kaikki samanlaista pakonomaista hiihtamistä jossa ajatuksena oli vain päästä pois tunturista. Ei niinkään pelkoa, mutta ahdistusta ja turhautumista.

Ylipitkät hiihtopäivät veivät veronsa ja iltaisin elimistö oli aivan loppu. Nukkuminen oli enää katkonaista torkkumista läpi yön ja aamulla tunsi olevansa aivan yhtä väsynyt kuin illallakin. Liikkeelle lähdöt olivat kuitenkin vaikeita mutta vielä vaikeampaa oli lopettaa hiihtäminen. Taukoja ei tullut päivän aikana pidettyä enää kovinkaan montaa lounastaukojen lisäksi.

Jo aikaa sitten tehty hiljainen sopimus hiihtää loppumatka mahdollisimman nopeasti ja odotella sitten Kautokeinossa tuli todeksi hyvin kuluttavalla tavalla.