Nukuin yllattaen yli kahdeksaan ja nousin viimein puoli yhdeksalta. Tuvassa nukkunut pariskunta nousi hieman jalkeen. Kavin tekemassa puuvajalla tulitikkuja kamiinan sytyttamista varten mutta kun paasin sisalle oli kamiina jo sytytetty. Pariskunta teki hidasta lahtoaan ja vahan heidan lahdon jalkeen paikalle saapui mies-kaksikko jonka olin tavannut jo Pihtsuksella. Miehet tekivat ruokaa tuvalla ja lahtivat Porojarven suuntaan yhden aikoihin.
Sain omituisen epatoivon ja tyhjyyden tunteen puuskan itsekseni ja olo oli varsin epamiellyttava. Oli kuin olisi seisonut paniikin kuilun reunalla pitaen kiinni vain pienesta, heiveroisesta oksasta. Jonkinlainen eksymisen, mitattomyyden ja osaamattomuuden tunteiden sekamelska oli lahella paasta valloilleen vaikka niista ei ole pelkoa tallaisessa tilanteessa. Jo jonkin aikaa vaivannut eteenpain ajavan voiman puute on osittain edeltanyt tata tilannetta ja sita on vain vahvistanut tilanteeseen tympiintyminen. Tilanne tuntui kuitenkin erittain ylitsepaasemattomalta ja sisainen pakokauhu tuntui yltyvan. Paatin kuitenkin koittaa nauttia auringosta vaikka olikin tuulista ja istuin tuvan vieressa penkilla jonka olin aikaisemmin kaivanut lumen alta esille.
Join viimeisen Kilpisjarvelta ostetun siiderinkin mielen kohottamiseksi. Olo parani hieman ja kirjoitin sponsoreille sahkopostin jonka paatin lahtea lahettamaan Ridnitsohkan rinteesta. Lahdin matkaan puoli kolmen aikoihin ja olin takaisin jo neljalta. Sain lahetettya pari kuvaakin ja muutamat sahkopostit. Tuuli oli rinteessa todella kylma ja ilman hanskaa oli ikava kayttaa puhelinta. Hiihtaessa suurin epatoivon tunne katosin ja olo oli varsin hyva kun palasin takaisin tuvalle. Otin alamaessa skinitkin pois suksista ja laskettelin varsin mukavasti tuvalle.
Saa muuttui puolenpaivan jalkeen pilvisemmaksi ja nyt illalla taivas on jo aivan pilvessa ja ilmanpaine on laskenut muutaman pykalan. Soin tuvalle palattuani nakkileipaa jonka tuvalla kayneet miehet jattivat ja join teeta ja kaakaota.
Koitan valtella koivikkoja ja suoalueita mahdollisuuksien mukaan ja siksi jatan menematta Saraelviin ja Reisadaleniin vaikka Reisa olisikin varmasti aivan upea kanjonimuodostelma. Taytyy tulla joskus toiste uudelleen… Mikali kay huono tuuri niin saatan joutua pitamaan lepopaivan viela huomennakin saan takia, mutta mikali saa vain millaan sallii niin lahden matkaan heti aamusta.
Nyt se, etta tietaa paasevansa paalta parin viikon paasta pois on lahes ainoa eteenpain tyontava voima muiden tilanteeseen tympiintyneiden tunteiden jarruttaessa matkaa. Olisi kylla hyva jos voisi edeta loppumatkan kiirehtimatta mutta saattaa olla, etta hiihtopaivat muodostuvat pitkiksi maalin haamottaessa ajatuksissa. Olen jo toisaalta asennoitunut odottamaan Kautokeinossa viimeiset paivat joten vain ilmat saatelevat hiihtotahtia. Koko loppumatkan voisi hiihtaa kolmella ylipitkalla paivalla mutta koitan parhaani mukaan vastustaa ajatusta viimeiseen saakka.