Yolla tupaan pakkasi viisi henkiloa lisaa. Aamulla tulokkaat paljastuivat Suomalaisiksi.
Lupasin lahtea Saksalaisten kanssa samaa matkaa ja lahto venyi jonkin verran yli ysin. En pysynyt alkumatkan ylamaessa poikien perassa vaikka sainkin kulkea valmista ureaa pitkin. Saa oli varsin huono; plus neljan ja kuuden valilla ja uutta lunta puski taivaalta tasaiseen tahtiin. Kovan ylamaen jalkeen vienosti laskeva maasto oli mukava, mutta nousu oli vienyt voimat jaloista. Paiva oli kuitenkin varsin uskomaton jaksamisen kannalta. Ylamaen jalkeen sain kiinni Saksalaiset joiden vauhti oli jo hieman hiipunut ja ohitin heidat ennen laskua. Tein uraa loppumatkan ja saavuin Vuoman tuvalle melkein tuntia ennen Saksalaisia.
Koska tupa oli lukittu oli pakko odotella muita saapuvaksi. Tupa oli viela lammin edellisten jaljilta joten oli varsin mukava taas paasta erittain vasyneena sisatiloihin. Suomalaisetkin saapuivat mutta menivat onneksi toiseen tupaan. Taytyy kayda moikkaamassa viela tassa illalla ja kysya ovatko lahdossa liikkeelle huomenna.
Gaskashytta: 0423669, 7617489 521 m
Vuomahytta: 0438550, 7618800 720 m
Etaisyys: 14,9 km linnuntieta
Kuljin tuvalta tuvalle ja samalla kun Kilpisjarvi laheni kasvoi jannitys. Kilpisjarvesta oli kasvanut merkittava etappi matkalleni ja sinne paasy tuntui olevan mielessa paallimmaisena.
Hiihtamisesta oli tullut jo tyota ja tyolta se tuntuikin. Jokainen paiva oli samanlainen eika maisemat enaa tuoneet tyohon iloa. Saallakaan ei sinallaan ollut merkitysta. Tuuli, lumisade, pakkanen tai auringonpaiste eivat olleet enaa merkityksellisia vain eteneminen oli tarkeaa.
Tassa vaiheessa alkoi yleinen motivaatio olemaan jo hieman heikkoa ja mielenkiinto reissua kohtaan hieman laskenut. Paivittaiset rutiinit olivat jo helppoja eika normaalit toimet enaa tuntuneet antavan virikkeita.