Sain vihdoin nukuttua kunnon 11 tunnin yöunet ja toivottavasti normaali unirytmi liikkeelle…

Kävin aamulla taasen lyhyellä 5 kilometrin kävelyllä The Peakilla. Matkalla näkyi aika paljon oravia taasen jotka ovat huomattavasti suurempia kuin tutut suomen oravat. Täällä näkee isoja mustia ja harmaita oravia ja sitten vähän pienempiä punaisia oravia jotka muistuttavat vahvasti suomalaisia lajitovereita. Ja sitten on tietysti pieniä ja vikkeliä oravia joiden kaikkien nimi on Tiku tai Taku.

Tänään on aurinko paistanut mukavasti ja lämpöä on sellaiset 20 astetta. Ensiviikolla onkin sitten luvassa vähän epävakaisempaa säätä joten parempi nauttia hyvästä säästä kun vielä voi. Kävelyn aloituspäivälle, maanantaille, on kuitenkin onneksi luvassa hyvää ilmaa.

Olin tänään puhelimitse lehtihaastattelussa osallistumisesta Bruce Trail -kävelylle. Ilmeisesti täällä on hieman herättänyt kiinnostusta se, että osallistun kävelylle. Kymmenen minuutin haastattelu meni onneksi ihan hyvin Lontooksi vaikka jossain kohti sanavarastossa itsenikin pieniä puutteita 🙂

Tein pikaisen pysähdyksen iltapäivästä Dundasin keskustassa ja sain hommattua ensimmäisen erän postikortteja. Nyt täytyy vielä koittaa paikallistaa ja tunnistaa postilaatikko johon ne voi jättää… ikävä pudottaa niitä mihinkään roskikseen vahingossa… Periaatteessa tämä päivä on siis mennyt lepäillessä ja huomenna on varustetarkastuksen aika.

Jetlagin vaikutuksesta heräsin neljältä aamuyöllä eikä sen jälkeen tullut enää oikein uni silmään… johan se alle 5 tuntia yöunta pitääkin riittää yhdelle yölle… veikkaan, että tänään tulee uni silmään aika nopeasti.

Tänään oli ohjelmassa hieman työasioita sillä kävin tutustumassa neljään eri kouluun. päivä alkoi yhdeksän aikoihin Gatestonen koululta joka on peruskoulu johon on integroitu erityistä tukea tarvitsevia lapsia muiden lasten kanssa samalle luokalle. Kävin katsomassa erästä liikuntatuntia jossa oli tavallisen luokan mukana liikkumassa yksi autistinen lapsi ja yksi liikuntavammainen lapsi. Aiheena oli lippupallo joka ei sinällään vaadi erityisiä apuvälineitä joten lapset toimivat harjoituksessa varsin hyvin.

Päivä jatkui vielä aamun jälkeen Hess Streetin, Westdalen ja Glenwoodin kouluilla. Viimeisenä käyty Glenwoodin koulu oli vaikeavammaisten erityiskoulujossa haasteet ovat aivan toista luokkaa kuin muiden koulujen osalla.

Kaiken kaikkiaan koulukierros oli varsin antoisa ja mukava. Liikunnan osalta ongelmat ovat täällä todennäköisesti aika samat kuin Suomessakin. Soveltavan liikunnan välineitä ei ole kouluissa saatavilla ja riippuu hyvin paljon opettajan motivaatiosta, asenteista ja ammattitaidosta miten hyvin erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat integroitu liikuntatunneilla.

Koulukierroksen jälkeen kävin noin viiden kilometrin kävelylenkillä Websters Fallsilla. Matkaan mahtui pari hienoa vesiputousta ja muutenkin mukavia maisemia. Kävelin reitin joka kävi kääntymässä The Peak:lla josta on hyvät näkymät Dundasin kaupunkiin. Huomenna on täysi lepopäivä ja toivottavasti alan saamaan oikean unirytmin piakkoin kohdilleen.

Itse Bruce Trail:n kävely alkaa maanantaina joten ehdin hyvin vielä valmistautumaan ennen lähtöä. Lauantaina on mahdollisuus vielä täydentää varusteita mikäli jotain jäi pakkaamista vailla. Jouduin jättämään kotiin kävelysauvat koska ne eivät mahtuneet laukkuun joten voiti olla, että sijoitan niihin…