Kompurointia takakaarteessa

Sinivalkoisilla siivillä kotiin

Sinivalkoisilla siivillä kotiin

Heräsin aamulla jo hyvissä ajoin ennen seitsemää ja otin pikaisen suihkun ja pakkasin viimeiset tavarat reppuun.

Kun viimein pääsin ovesta ulos ja kävin palauttamassa avaimen niin kello on hieman yli seitsemän. Kävelin keskustaan ja koitin löytää pankkiautomaattia joka huolisi Suomalaisen luottokortin. Osa tavaroistani oli lentokentällä säilytyksessä ja niiden uloslunastamiseen tarvitaan käteistä. Luulisi, että lentokentällä kaikki toimisi kortilla sillä suurin osa palveluiden käyttäjistä lienee turisteja ei siltikään näytä olevan kovin yleistä hyväksyä kortteja.

Kolmen ensimmäisen kokeilun jälkeen alkoi kylmä hiki nousta pintaa. Mikään automaatti ei ollut hyväksynyt korttia. Joissain automaateissa joista löytyi Visa-merkki oli tekstit vain Japaninkielisillä valikoilla joten en aivan uskaltanut tökätä korttia koneeseen. Ne automaatit joissa oli Englanninkieliset valikot eivät sitten taas hyväksyneet kuin paikallisia kortteja… ihme logiikka…

Kahdeksalta luovutin pankkiautomaatin etsimisen sillä junamatka kentälle Shinjukun asemalta kestää noin puolitoista tuntia joten oli jo aika siirtyä kentän suuntaan ja ottaa vastaa mitä tuleman piti. Taskussa oli 2500 jeniä ja matkatavaroiden uloslunastaminen maksaisi 3200 jeniä. Siina oli sitten koitettava neuvotella miten tilanteesta selvittäisiin…

Menin ostamaan junalippua Narita Express-junaan ja onneksi sentään lipputoimisto huoli suomalaisen luottokortin mutta tässä vaiheessa tuli ensimmäinen kylmä suihku. Edellinen juna oli mennyt kahdeksalta ja kello oli nyt viisi yli… seuraava juna lähtisi vasta puoli kymmeneltä ja sillä en enää ehtisi koneeseen… Kone lähtee 11.30 ja kentällä pitäisi olla hyvissä ajoin. Puoli kymmeneltä lähtevä juna olisi perillä yhdeltätoista ja siitä sitten laukkujen ulosneuvottelu jne. tarkoittaisi aivan varmaa myöhästymistä. Lipputoimiston virkailija katseli kylmän rauhallisesti kun koitin saada ajatuksia kasaan ja tarkennettua katsetta taas äänen kädessään olevaan aikatauluun jossa selkeästi luki seuraavan 9.30 lähtevän junan aika. Kysyin virkailijalta onko muita mahdollisuuksia kuin Narita Express ja hän totesi, että eipä taida olla… Sen jälkeen hän kuitenkin sanoi, että klo 9.00 lähtisi kylläkin juna Tokion asemalta. Sitä ehtisinkö Tokion asemalle tarpeeksi nopeasti aamuruuhkassa oli hänellekin arvoitus mutta se oli ainoa vaihtoehto tähän ongelmaa. Kiitin kohteliaasti ja lähdin juoksemaan metrolle.

Tokiossa on maailman suurin julkisen liikenteen verkosto ja siihen lisättynä myös metroverkosto… eli aivan turha vaan juosta laiturille ja ottaa Tokion asemalle menevä metro. Tärisevin käsin kaivoin repusta taasen hyvin viimepäivät palvelleen metrokartan ja katsoin menisikö tästä suoraa linjaa Tokion asemalle ja mikähän linja se mahtaisi olla. Löysin linjan ja kaikeksi onneksi se oli suora mutta välissä olisikin jonkin verran asemia ja matka kestäisi yllättävän kauan… Muutaman päivän käyttämäni matkakortti oli käytetty loppuun ja kun koitin päästä porteista läpi niin kortti tökkisi portit kiinni ja valitti kortilta puuttuvaa arvoa. Mietin taasen hetken miten asian kanssa tulisi toimia sillä kortin lataamiseen kävi minimissään 1000 jeniä ja nyt ei oikein ollut varaa laittaa sitä kiinni korttiin sillä piti koittaa säästää mahdollisimman paljon käteistä jotta saisin kamat jollain tavalla ulos säilytyksestä.

Koitin saada selvyyttä lippuautomaateista ja päädyin osataan 190 jenin arvoisen kertalipun. En tiennyt onko se riittävä siihen, että pääsisin myös ulos metrosta mutta muistelin jostain lukeneeni että päätepysäkillä voi tarkistaa lipun riittävyyden ja maksaa siihen sitten lisää jos on tarpeen. Pääsin lipulla metrolaiturille noin klo 8.15 ja totesin, että kyllä vaan… Tokiossakin on ruuhkaa…

Laiturit olivat aivan täynnä väkeä ja juuri lähtevä metro oli aivan täynnä ihmisiä. Jos ajattelee Helsingin paikallisjunia vappuaattona klo 18.00 kaupunkienpäin menevää liikennettä niin ne on aivan täyteen ammuttuja. Tokion metro oli siihen vielä tuplasti lisää ja ihmiset oli jo melkein liimautuneena lasia vasten. Onneksi tajusin metroon pääsyn protokollan nopsakaan ja liityin jonoon. Ruuhka-aikaan metroon jonotetaan laitureilla olevia kaistoja pitkin. Kun metro saapuu laiturille niin sisään pääsee kaistoja pitkin, joita on neljä rinnakkain, niin paljon ihmisiä kuin sisään mahtuu.

Täytyy myöntää, että Japanilaisissa on paljon järjestelmällisyyttä ja mielenkiintoista yhteisöllisyyttä. Kun aivan täysi metro saapuu laiturille niin kaikki ulos tulevat ihmiset pääsevät ulos ilman sen suurempaa ongelmaa. Kaikki oven edessä olevat ihmiset tulevat kiltisti ulos antamaan tietä niille joiden pitää päästä pois ja sitten menevät tietenkin takaisin sisälle ensimmäisenä. Näyttää kuin metro hengittäisi ihmisiä ulos ja sisään.

Mahduin onneksi seuraavaan metroon. Totesin, että erotun kaikista silla, että mulla oli iso reppu selässä joka vei aikalailla tilaa. Koitin pitää reppua jaloissa jotta se veisi vähiten tilaa vaunussa. Matka Tokion asemalle kesti noin puoli tuntia jonka jälkeen oli vielä 20 minuuttia aikaa löytää lipputoimisto ja löytää laiturille. Tokion asema on yksi suurimmista Tokion joukkoliikenteen solmukohdista ja asemalla risteävät metrot, paikallisjunat sekä pikajunat. Koitin parhaani mukaan seurata jonkin näköistä loogista järjestystä ja aloin paikantamaan lipputoimistoa. Päädyin kuitenkin ulos aivan jostain muualta Miasta olin ajatellut ja jouduin kävelemään maanpäällä takaisin asemalle ja odottamaan parissa jalankulkuvaloissa kalliita minuutteja.

Kun viimein pääsin lipputoimistoon niin onneksi siellä ei ollut jonoa. Pyysin lipun Narita Express junaan joka lähtee klo 09.00 eli noin 15 minuutin päästä. Virkailijan kädet alkoi käydä sellaista vauhtia, että alkoi taas jo hieman jännittämään että paljonkohan tässä pitää vielä juosta ennen kuin on oikealla laiturilla. Liput olivat aika nopeasti valmiit ja kysyin vielä viimeisen suunnan… Oikealle ja ensimmäisistä portaista alas. Lahdin juoksemaan repun kanssa ja jouduin luovimaan vastakarvaan ruuhka-ajan ihmismassaa. Muutaman hätäisen hetken jälkeen löysin viimein kyltit jotka ohjasivat Narita Expressin laiturille ja päädyin niitä seuraamalla yllättävän hovissa ajoin oikealle laiturille. Ja oli aivan tolkuton hiki. Tokiossa ei meinaan käytetä ilmastointia metroissa kuten Hong Kongissa.

Juna tuli ajallaan ja löysin oman istumapaikkani oikeasta vaunusta. Matka Tokion asemalta ei kestänyt kuin 55 minuuttia joten vielä oli puolitoista tuntia aikaa ennen lennon lähtöä. Kaivelin siinä samalla reppua ja koitin etsiä ratkaisua matkalaukkujen lunastamiseen ja löysin ryppyisen kakskymppisen repusta. Laskin paljonko sillä saa jenejä ja totesin sillä saatavan noin 2 500 jeniä joka riittäisi hyvin laukkujen ulossaamiseen. Enää pitäisi löytää rahanvaihtopiste kentältä.

Kun juna saapui kentille juoksin saman tien rappuset ylös ja sattumalta tulin juuri siitä kohdasta missä oli rahanvaihtopiste. Menin ryppyisen kaksikymppisen kanssa tiskille ja pyysin koko rahalla jenejä. Tällä virkailijalla ei liiemmin kiire ollut vaan seteliä tarkasteltiin hartaasti ennen kuin jenit ladottiin tiskiin. Sain sen 2 500 jeniä ja lähdin kiireesti hakemaan laukkuja. Kun Siinäkään tiskillä ei ollut kiirettä ja laukut löytyivät nopeasti niin otin jo hieman rauhallisemmin ja kävelin Check-Innin suuntaan ylempään kerrokseen. Finnairin tiskit löytyivät kohdasta D mutta yllätykseksi sinne päästyäni kaikki tiskit ja monitorit oli tyhjiä… Ei ketään paikalla.

Pari virkailijaa teki jotain siinä lähellä ja oli varmaan sen verran hukassaolevan näköinen, että tuli kysymään mihin olin menossa. Sanoin, että etsin Finnairin tiskiä ja olin menossa Helsinkiin. Ja siitäkös taasen riemu syntyi. Selvisi, että lipussa oleva lähtöaika oli muuttunut 35 minuuttia aikaisemmaksi ja Check-In oli jo ohi. Itse asiassa 5 minuutin kulutta jengiä alettaisiin jo lastaamaan koneeseen joten pikkasen olin myöhässä. Kuitenkaan kukaan ei alkanut sitä sen enempää ihmettelemään vaan virkailijat alkoivat heti toimiin. Sain Boarding Passin käteen ja jätin laukut siihen jonka jälkeen yksi virkailijoista lahti juoksemaan mun kanssa eteenpäin turvatarkastuksen suuntaan. Paasin lentäjille ja miehistölle varattua linjaa pitkin turvatarkastuksesta läpi ja sitten oli vielä jonotus passintarkastukseen. Ajattelin, että asia on silla selvä mutta passintarkastuksen jälkeen virkailija sanoi, että Finskin lennot lähtevät toisesta terminaalista ja sinne on mentävä junalla. Taas juoksuksi. Löysin junan ja onneksi se lahti aika nopeasti.

Vielä oli jonkin matkaa kipitettävää toisessa terminaalissa ja päädyin viimein oikealle portille oikeaan aikaan… tai ainakin riittävässä ajassa. En ehtinyt kentällä enää sen liiemmin tuliaisia katsella mutta pääsimpähän ainakin koneeseen. Arvelin, että tavarat tuskin ovat samassa koneessa mutta silla ei loppujen lopuksi niin väliä ollut enää tässä vaiheessa.

Kävelin aika suorilta koneeseen ja lento lähti ajallaan… Viimein siis matkalla kotiinpäin. Jos olisin tiennyt aikaisemmin koneen aikaisemmasta lähtöajasta niin sitten olisi varmaan jännittänyt vähän enemmän kun eksyilin metrossa.

Iloinen yllätys oli Helsingissä kun tavarat saapuivat hihnaa pitkin joten täytyy vain kiittää Japanilaista tehokkuutta ja auttamishalua. Siitä sitten vielä kyydillä kotiin ja niin sitä oli taas tämäkin reissu ohi. Jäljelle jäi paljon kuvia, muistoja ja jonkin verran lentouupumusta…

Kategoria(t): Yleinen. Kirjoittaja: teemu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.