Hetken kuluttua

Vaikka väsymys oli kova en millään pystynyt olemaan paikoillani seuraavan muutaman päivän aikana. Tuntui kuin lihaksissa olisi ollut jonkinlaista kutinaa joka pakotti liikkeelle kaiken aikaa. En tosin harrastanut liikuntaa tai muutakaan sellaista niinä päivinä, mutta en pystynyt kotonakaan istumaan.

Ruoka ei jostain syystä maistunut ollenkaan eikä nälän tunnettakaan ollut. Nukkuminen oli erittäin vaikeaa. Öisin vain viiden tunnin unien jälkeen oli mahdotonta saada unenpäästä kiinni ja heräilin kuuden tai seitseman aikoihin vaikka kokeilin mennä vasta aamuyöstä nukkumaan.

Parin päivän päästä palaamisen jälkeen psyykkinen väsymys alkoi olla pahimmillaan. Väsymys oli lamauttavaa ja tuntui kuristavalta, täydelliseltä voimattomuudelta. Fyysisesti elimistö oli myös väsynyt, mutta lihaskivut olivat kuitenkin vain lihaskipuja eivätkä haitanneet sen enempää. Lihaksistossa oli tosin voimattomuutta varsinkin jos piti koittaa käyttää voimaa tavallista liikkumista enemmän.

Unirytmin ja ruokahalun palautuminen kesti huomattavan monta päivää ja tuntui, että elimistö oli vieläkin hajoamistilassa. Vaikka kuinka koitin saada normaaleista rytmeista kiinni oli se mahdotonta.

Vasta parin viikon jälkeen mieli alkoi virota väsymyksestä ja unirytmi palautui normaaliksi. Varusteiden puhdistus ja huolto saivat odottaa päiviä kotiin paluun jälkeen ennen kuin mielenkiinto riitti niiden hoitamiseen. Suksien ja ahkion herättämät mielikuvat eivät heti palaamisen jälkeen olleet kovinkaan mielekkäät ja siksi muidenkin välineiden huolto jäi pitkäksi aikaa tekemättä.

Oman päiväkirjan lukeminen ja muistiinpanojen täydentäminen sai odottaa vielä kolme viikkoa palaamisesta. Kirjoitusten lukeminen sai mielen palaamaan takaisin matkalle, mutta muistot olivat jo muuttaneet väriään kultareunaisiksi. Vaatii paljon, että näkee muistot oikeanlaisina.

Matkan rasitukset tuntuvat unohtuvan nopeasti ja hetken kuluttua negatiiviset tuntemukset olivat kadonneet. Motivaation puutteet, tylsistyminen, ahdistus ja yksinäisyys eivät olleet enää niitä tunteita joita matkalla oli tuntenut vaan merkitykselliseksi nousivat muut asiat. Onneksi päiväkirja kertoo matkan todellisuutta vaikka jotkin asiat löytyvätkin vain rivien välistä.

Mielessä matkalle palaaminen nostaa tunteita pintaa joista suurimpina vaikuttavat lähtö ja kotiin palaaminen. Lähdön innostus oli valtaisaa ja se voima jolla mieli työnsi eteenpäin oli uskomaton. Ensimmäinen viikko meni rasituksen luomassa shokissa hieman muistojen ohi, mutta niistäkin on onneksi merkintöjä päiväkirjassa. Vasta toisella tai kolmannella viikolla rutiinien muokkauduttua muistot alkavat selkeytymään. Viimeisen kahden viikon ahdistuneisuus ja poispääsyn halu veivät nautinnollisuuden matkan tekemisesta vaikka löytyy sieltäkin hetkiä joita varten matkaan oli lähdetty. Viimeisten päivien maanisuus ja pakkomielteisyys hiihtämisessä tuntuvat nyt epätodellisilta ja enkä vieläkään usko itsestäni sellaista. Kotiinpaluun tuomat tunteet ovat suuret ja niiden muistaminen säilyy varmasti pitkään.

Kategoria(t): Yleinen. Kirjoittaja: teemu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.