Kompurointia takakaarteessa

Kategoriat: Yleinen

Sinivalkoisilla siivillä kotiin

Sinivalkoisilla siivillä kotiin

Heräsin aamulla jo hyvissä ajoin ennen seitsemää ja otin pikaisen suihkun ja pakkasin viimeiset tavarat reppuun.

Kun viimein pääsin ovesta ulos ja kävin palauttamassa avaimen niin kello on hieman yli seitsemän. Kävelin keskustaan ja koitin löytää pankkiautomaattia joka huolisi Suomalaisen luottokortin. Osa tavaroistani oli lentokentällä säilytyksessä ja niiden uloslunastamiseen tarvitaan käteistä. Luulisi, että lentokentällä kaikki toimisi kortilla sillä suurin osa palveluiden käyttäjistä lienee turisteja ei siltikään näytä olevan kovin yleistä hyväksyä kortteja.

Kolmen ensimmäisen kokeilun jälkeen alkoi kylmä hiki nousta pintaa. Mikään automaatti ei ollut hyväksynyt korttia. Joissain automaateissa joista löytyi Visa-merkki oli tekstit vain Japaninkielisillä valikoilla joten en aivan uskaltanut tökätä korttia koneeseen. Ne automaatit joissa oli Englanninkieliset valikot eivät sitten taas hyväksyneet kuin paikallisia kortteja… ihme logiikka…

Kahdeksalta luovutin pankkiautomaatin etsimisen sillä junamatka kentälle Shinjukun asemalta kestää noin puolitoista tuntia joten oli jo aika siirtyä kentän suuntaan ja ottaa vastaa mitä tuleman piti. Taskussa oli 2500 jeniä ja matkatavaroiden uloslunastaminen maksaisi 3200 jeniä. Siina oli sitten koitettava neuvotella miten tilanteesta selvittäisiin…

Menin ostamaan junalippua Narita Express-junaan ja onneksi sentään lipputoimisto huoli suomalaisen luottokortin mutta tässä vaiheessa tuli ensimmäinen kylmä suihku. Edellinen juna oli mennyt kahdeksalta ja kello oli nyt viisi yli… seuraava juna lähtisi vasta puoli kymmeneltä ja sillä en enää ehtisi koneeseen… Kone lähtee 11.30 ja kentällä pitäisi olla hyvissä ajoin. Puoli kymmeneltä lähtevä juna olisi perillä yhdeltätoista ja siitä sitten laukkujen ulosneuvottelu jne. tarkoittaisi aivan varmaa myöhästymistä. Lipputoimiston virkailija katseli kylmän rauhallisesti kun koitin saada ajatuksia kasaan ja tarkennettua katsetta taas äänen kädessään olevaan aikatauluun jossa selkeästi luki seuraavan 9.30 lähtevän junan aika. Kysyin virkailijalta onko muita mahdollisuuksia kuin Narita Express ja hän totesi, että eipä taida olla… Sen jälkeen hän kuitenkin sanoi, että klo 9.00 lähtisi kylläkin juna Tokion asemalta. Sitä ehtisinkö Tokion asemalle tarpeeksi nopeasti aamuruuhkassa oli hänellekin arvoitus mutta se oli ainoa vaihtoehto tähän ongelmaa. Kiitin kohteliaasti ja lähdin juoksemaan metrolle.

Tokiossa on maailman suurin julkisen liikenteen verkosto ja siihen lisättynä myös metroverkosto… eli aivan turha vaan juosta laiturille ja ottaa Tokion asemalle menevä metro. Tärisevin käsin kaivoin repusta taasen hyvin viimepäivät palvelleen metrokartan ja katsoin menisikö tästä suoraa linjaa Tokion asemalle ja mikähän linja se mahtaisi olla. Löysin linjan ja kaikeksi onneksi se oli suora mutta välissä olisikin jonkin verran asemia ja matka kestäisi yllättävän kauan… Muutaman päivän käyttämäni matkakortti oli käytetty loppuun ja kun koitin päästä porteista läpi niin kortti tökkisi portit kiinni ja valitti kortilta puuttuvaa arvoa. Mietin taasen hetken miten asian kanssa tulisi toimia sillä kortin lataamiseen kävi minimissään 1000 jeniä ja nyt ei oikein ollut varaa laittaa sitä kiinni korttiin sillä piti koittaa säästää mahdollisimman paljon käteistä jotta saisin kamat jollain tavalla ulos säilytyksestä.

Koitin saada selvyyttä lippuautomaateista ja päädyin osataan 190 jenin arvoisen kertalipun. En tiennyt onko se riittävä siihen, että pääsisin myös ulos metrosta mutta muistelin jostain lukeneeni että päätepysäkillä voi tarkistaa lipun riittävyyden ja maksaa siihen sitten lisää jos on tarpeen. Pääsin lipulla metrolaiturille noin klo 8.15 ja totesin, että kyllä vaan… Tokiossakin on ruuhkaa…

Laiturit olivat aivan täynnä väkeä ja juuri lähtevä metro oli aivan täynnä ihmisiä. Jos ajattelee Helsingin paikallisjunia vappuaattona klo 18.00 kaupunkienpäin menevää liikennettä niin ne on aivan täyteen ammuttuja. Tokion metro oli siihen vielä tuplasti lisää ja ihmiset oli jo melkein liimautuneena lasia vasten. Onneksi tajusin metroon pääsyn protokollan nopsakaan ja liityin jonoon. Ruuhka-aikaan metroon jonotetaan laitureilla olevia kaistoja pitkin. Kun metro saapuu laiturille niin sisään pääsee kaistoja pitkin, joita on neljä rinnakkain, niin paljon ihmisiä kuin sisään mahtuu.

Täytyy myöntää, että Japanilaisissa on paljon järjestelmällisyyttä ja mielenkiintoista yhteisöllisyyttä. Kun aivan täysi metro saapuu laiturille niin kaikki ulos tulevat ihmiset pääsevät ulos ilman sen suurempaa ongelmaa. Kaikki oven edessä olevat ihmiset tulevat kiltisti ulos antamaan tietä niille joiden pitää päästä pois ja sitten menevät tietenkin takaisin sisälle ensimmäisenä. Näyttää kuin metro hengittäisi ihmisiä ulos ja sisään.

Mahduin onneksi seuraavaan metroon. Totesin, että erotun kaikista silla, että mulla oli iso reppu selässä joka vei aikalailla tilaa. Koitin pitää reppua jaloissa jotta se veisi vähiten tilaa vaunussa. Matka Tokion asemalle kesti noin puoli tuntia jonka jälkeen oli vielä 20 minuuttia aikaa löytää lipputoimisto ja löytää laiturille. Tokion asema on yksi suurimmista Tokion joukkoliikenteen solmukohdista ja asemalla risteävät metrot, paikallisjunat sekä pikajunat. Koitin parhaani mukaan seurata jonkin näköistä loogista järjestystä ja aloin paikantamaan lipputoimistoa. Päädyin kuitenkin ulos aivan jostain muualta Miasta olin ajatellut ja jouduin kävelemään maanpäällä takaisin asemalle ja odottamaan parissa jalankulkuvaloissa kalliita minuutteja.

Kun viimein pääsin lipputoimistoon niin onneksi siellä ei ollut jonoa. Pyysin lipun Narita Express junaan joka lähtee klo 09.00 eli noin 15 minuutin päästä. Virkailijan kädet alkoi käydä sellaista vauhtia, että alkoi taas jo hieman jännittämään että paljonkohan tässä pitää vielä juosta ennen kuin on oikealla laiturilla. Liput olivat aika nopeasti valmiit ja kysyin vielä viimeisen suunnan… Oikealle ja ensimmäisistä portaista alas. Lahdin juoksemaan repun kanssa ja jouduin luovimaan vastakarvaan ruuhka-ajan ihmismassaa. Muutaman hätäisen hetken jälkeen löysin viimein kyltit jotka ohjasivat Narita Expressin laiturille ja päädyin niitä seuraamalla yllättävän hovissa ajoin oikealle laiturille. Ja oli aivan tolkuton hiki. Tokiossa ei meinaan käytetä ilmastointia metroissa kuten Hong Kongissa.

Juna tuli ajallaan ja löysin oman istumapaikkani oikeasta vaunusta. Matka Tokion asemalta ei kestänyt kuin 55 minuuttia joten vielä oli puolitoista tuntia aikaa ennen lennon lähtöä. Kaivelin siinä samalla reppua ja koitin etsiä ratkaisua matkalaukkujen lunastamiseen ja löysin ryppyisen kakskymppisen repusta. Laskin paljonko sillä saa jenejä ja totesin sillä saatavan noin 2 500 jeniä joka riittäisi hyvin laukkujen ulossaamiseen. Enää pitäisi löytää rahanvaihtopiste kentältä.

Kun juna saapui kentille juoksin saman tien rappuset ylös ja sattumalta tulin juuri siitä kohdasta missä oli rahanvaihtopiste. Menin ryppyisen kaksikymppisen kanssa tiskille ja pyysin koko rahalla jenejä. Tällä virkailijalla ei liiemmin kiire ollut vaan seteliä tarkasteltiin hartaasti ennen kuin jenit ladottiin tiskiin. Sain sen 2 500 jeniä ja lähdin kiireesti hakemaan laukkuja. Kun Siinäkään tiskillä ei ollut kiirettä ja laukut löytyivät nopeasti niin otin jo hieman rauhallisemmin ja kävelin Check-Innin suuntaan ylempään kerrokseen. Finnairin tiskit löytyivät kohdasta D mutta yllätykseksi sinne päästyäni kaikki tiskit ja monitorit oli tyhjiä… Ei ketään paikalla.

Pari virkailijaa teki jotain siinä lähellä ja oli varmaan sen verran hukassaolevan näköinen, että tuli kysymään mihin olin menossa. Sanoin, että etsin Finnairin tiskiä ja olin menossa Helsinkiin. Ja siitäkös taasen riemu syntyi. Selvisi, että lipussa oleva lähtöaika oli muuttunut 35 minuuttia aikaisemmaksi ja Check-In oli jo ohi. Itse asiassa 5 minuutin kulutta jengiä alettaisiin jo lastaamaan koneeseen joten pikkasen olin myöhässä. Kuitenkaan kukaan ei alkanut sitä sen enempää ihmettelemään vaan virkailijat alkoivat heti toimiin. Sain Boarding Passin käteen ja jätin laukut siihen jonka jälkeen yksi virkailijoista lahti juoksemaan mun kanssa eteenpäin turvatarkastuksen suuntaan. Paasin lentäjille ja miehistölle varattua linjaa pitkin turvatarkastuksesta läpi ja sitten oli vielä jonotus passintarkastukseen. Ajattelin, että asia on silla selvä mutta passintarkastuksen jälkeen virkailija sanoi, että Finskin lennot lähtevät toisesta terminaalista ja sinne on mentävä junalla. Taas juoksuksi. Löysin junan ja onneksi se lahti aika nopeasti.

Vielä oli jonkin matkaa kipitettävää toisessa terminaalissa ja päädyin viimein oikealle portille oikeaan aikaan… tai ainakin riittävässä ajassa. En ehtinyt kentällä enää sen liiemmin tuliaisia katsella mutta pääsimpähän ainakin koneeseen. Arvelin, että tavarat tuskin ovat samassa koneessa mutta silla ei loppujen lopuksi niin väliä ollut enää tässä vaiheessa.

Kävelin aika suorilta koneeseen ja lento lähti ajallaan… Viimein siis matkalla kotiinpäin. Jos olisin tiennyt aikaisemmin koneen aikaisemmasta lähtöajasta niin sitten olisi varmaan jännittänyt vähän enemmän kun eksyilin metrossa.

Iloinen yllätys oli Helsingissä kun tavarat saapuivat hihnaa pitkin joten täytyy vain kiittää Japanilaista tehokkuutta ja auttamishalua. Siitä sitten vielä kyydillä kotiin ja niin sitä oli taas tämäkin reissu ohi. Jäljelle jäi paljon kuvia, muistoja ja jonkin verran lentouupumusta…

Tokyo Teleport Station

Kategoriat: Yleinen

Tokyo Teleport Station

Tokyo Teleport Station

No ni… vihdoinkin Japanilaiset on keksiny tän…

Tämä avaa aivan lukemattoman määrän mahdollisuuksia…

Ajattelepa näitä:
– Anteeksi, voisitteko teleportata kolme tuopillista siideriä vatsaani…?
– Anteeksi mutta voisitteko teleportata vaimoni Guatemalaan…? (tästä tulee vielä sanomista…)
– Anteeksi mutta voisitteko teleportata minut Karibialle? (edellisen jälkeen…)
– Anteeksi, voisitteko teleportata Suomen pankin rahat taskuuni?

…uskomattomia mahdollisuuksia…

Jalat aivan loppu…

Kategoriat: Yleinen
Asakusan portit

Asakusan portit

Nousin taasen siinä seiskan jälkeen ja kattelin telkkaria puolinukuksissa jonkin aikaa. Aamusuihkuin jälkeen kurkistin ulos ja aika pilviseltä näytti. Jätin eilen sateenvarjon pois kun olin kävelyllä eli jos tänään sataisi niin sitten pitaisi hommata uusi sateenvarjo jostain…

Isohko paperilamppu

Isohko paperilamppu

Lähdin siinä kympin aikoihin liikkeelle. Ulkona oli mukavan lämmin eli siinä +26 astetta varjossa. Ei kuitenkaan ollut hiostan kuuma ellei kävellyt pikavauhtia joten oli hyvä päivä olla kävellen liikkeellä. Kävelin ensin lähimmälle metro-asemalle ja menin siitä Roppongiin. Tokyo Midtown oli aivan jarjettömän suuri ja alakerran ruokamaailma on aivan omaa luokkaansa. Satuin sinne kuitenkin siinä lounasajan alkuun joten ruokamaailmassa oli varsinainen kuhina.

Asakusan kauppabasaari

Asakusan kauppabasaari

Kävin kauppakeskuksen läpi ja lähdin sitten kiertämään taloa. Kun olin jonkin ajan päästä päässyt ensimmäisen sivun puolenvälin paikkeille niin luovutin ja menin ensimmäiseen ravintolaan jossa suostuttiin ymmärtämään Englantia. Soin kanaa riisilla (opin siis jotain eilisestä). Hyvää oli vaikka annos oli hieman pienempi kuin mihin oli pohjois-Amerikassa oppinut…

Pari muuta isoa paperilamppua

Pari muuta isoa paperilamppua

Jatkoin siitä sitten metrolla Asakusaan. Asakusassa oli hieno temppeli (joka oli tosin juuri remontissa) sekä Namakisen kauppabasaari josta näytti saavan kaikenlaista härpäkettä… Kävin temppelissä pyörähtämässä ja katselin jonkin aikaa paikkoja. Pikkukauppoja oli lukematon määrä eikä ne tuntuneet ikinä loppuvan. Ymparillä oli myös ”normaalia” asutusaluetta joten paikka oli hieman rauhallisemman oloinen kuin Ginza tai Shinjuku.

Jonkun jumala

Jonkun jumala

Matkakortista alkoi olemaan luotto loppu joten oli pakko koittaa ladata kortille lisää arvoa. Asakusan laitteet eivät suostuneet sitä tekemään joten oli pakko mennä riskillä Ginzan linjaa sopivalle vaihtopaikalle. Onneksi kortilla oli sen verran arvoa, ettei sitä tarvinnut alkaa säätämään. Sain viimein ladattua tonnin arvoa kortille lisää ja lähdin uudella Yurikamomen linjalla Odaibaan. Rata on rakennettu kaupungin päälle ja suosittelen sitä kaikille hyvänä turistireittinä. Ennenkuin rata menee Rainbow Bridgelle niin se tekee 360 asteen ympyrän ja sujahtaa sitten uuden sillan kupeeseen.

Rauhallisempaa kylämaisemaa

Rauhallisempaa kylämaisemaa

Odaiba on varsin mukavan oloinen paikka. Hyvänä iltana sieltä saa hienoja kuvia Tokion rantamaisemasta. Tokio Tower ym. näkyvät selkeästi Adaiban rannalle joten hyvaälä kameralla saa kaikkien aikojen lomakuvat aikaiseksi. Rannassa ei kuitenkaan ole valoshowta kuten Hong Kongissa on.

Kissa

Kissa

Kävin Venus Fortissa joka kuulostaa hieman epäilyttävältä… mutta on taasen järjettömän kokoinen kauppakeskus joka on sisältä tehty keskiaikaisen eurooppalaisen kaupungin näköiseksi. Kerroksia on vain neljä mutta pinta-alaa on niin paljon, ettei meinaa kävellä jaksaa.

Hassu juttu katolla

Hassu juttu katolla

Söin illallisen Venuksella ja jatkoin sitten matkaa ensin katsoen muut systeemit ja sitten kävellen Decksille. Decks on vanhan satamalaiturin paikalle rakennettu kauppakeskus jossa on kaikenlaista kauppaa ja putiikkia. Kello oli jo puolen kahdeksan paikkeilla ja jalat aivan loppu joten otin suunnaksi Hotellin. Pääsin hyvillä vaihdoilla takaisin hotellille ja siitä sitten perinteiset iltatoimet punaviinin kera… Kävin tulomatkalla hakemassa pullon halpaa punkkua huoneeseen, veden ja kylmän teen kera…

Huomenna on aamulla siirtyminen rautatieasemalle ja siitä sitten lentokentallä hakemaan loput tavarat ja sitten onkin suuntana Suomi… Johan se on aika siirtyä kotiin nauttimaan oman sängyn pehmeydestä… ja muustakin…

Automaatti... näistä löytyy ihan mitä tahansa ja mistä tahansa... ja aina ehjiä

Automaatti… näistä löytyy ihan mitä tahansa ja mistä tahansa… ja aina ehjiä

Pojilta loppunu rakennusmateriaalit kesken kun on jäänyt reikiä taloon...

Pojilta loppunu rakennusmateriaalit kesken kun on jäänyt reikiä taloon…

Toinen reikätalo... tosin näitä oli useampiakin.

Toinen reikätalo… tosin näitä oli useampiakin.

Venusfort. Isompi ostoskeskus.

Venusfort. Isompi ostoskeskus.

 

Keinotaivas... sillä eihän kukaan halua tuntea olevansa sisällä.

Keinotaivas… sillä eihän kukaan halua tuntea olevansa sisällä.

Suihkulähde

Suihkulähde

Kasinon pelipöydät.

Kasinon pelipöydät.

Maailmanpyörä

Maailmanpyörä

Isompi peliluola

Isompi peliluola

Ihan vähän väsynyt turisti

Ihan vähän väsynyt turisti

Illan kaupunkikuvaa

Illan kaupunkikuvaa

Lisää illan kaupunkikuvaa

Lisää illan kaupunkikuvaa

Jalat kuluu loppuun…

Kategoriat: Yleinen

Kaupunkikuvaa

Kaupunkikuvaa

Heräsin tänään siinä seiskan aikoihin kun ei enää nukuttanut. Heräilin yölläkin parantelemaan puukuulia sisältävää tyynyä… kaikesta huolimatta on sanottava, että tyynyllä on yllättävän hyvä nukkua… Jotenkin siinä vaan saa hyvän asennon ja se tukee päätä aika tukevasti.

Pysäköinninvalvojat napsakassa järjestyksessä

Pysäköinninvalvojat napsakassa järjestyksessä

Aamusuihkun jälkeen katselin ulos ja totesin BBC:n eilisen säätiedotuksen olevan hieman vaarassa; ulkona oli auringonpaistetta vaikka BBC oli tiukasti sitä mieltä, että seuraavina päivinä sataa erittäin rankasti… ei pidä uskoa kaikkea mitä telkkarista tulee.

Jotenkin vaan Mannerheimin patsas kalpenee tän vierellä

Jotenkin vaan Mannerheimin patsas kalpenee tän vierellä

Kun kaupat täällä aukeavat yleensä vasta kympiltä tai yhdeltätoista niin lähdin liikkeelle vasta puolikympin jälkeen. Kävelin ensin Shinjukun asemalle ja koitin löytää Pasmo -korttia joka toimii HKL:n matkakortin tavoin eli siihen voi ladata arvoa ja matkustella silla sitten pitkin ja poikin metrolla, junalla ja bussilla. Kävin korttia kysymässä ensin yhdestä infopisteestä mutta siellä sain hieman lyhytsanaisia ohjeita joten jouduin etsimään ratkaisua itse. Onneksi lipunmyyntikoneet osaavat myös englantia niin löysin viimein koneen joka myi kortteja. Ostin kortin (500 jeniä) ja latasin siihen 1 500 jeniä. Tanaan siitä kului 800 jeniä eli noin puolet mutta tanaan tuli reissattua varsin paljon metrolla.

Kivet rivissä

Kivet rivissä

Ajoin ensin Ginzaan ja katselin paikkoja siellä. Kävin Sony Buildingissa mutta en ostanut mitään vaikka hieman mieli olisi tehnytkin. Kaikki Sonyn laitteet on täällä varsin halpoja… Menin sen jälkeen syömään lounasta Sony Buildingin alakerrassa olevaan pubiin. Lounaslistassa oli erilaisia vaihtoehtoja mutta listassa ei ollut yhtäkään länsimaalaista kirjainta joten jouduin hieman konsultoimaan tarjoilijaa. Vaihtoehtoina oli pastaa, jotain lihamuhennosta ja joitain muita juttuja joita tarjoilija ei osannut kääntää. Päätin ottaa varman päälle ja valitsin pastan… tosin unohdin kysyä mitä siinä on seassa.

Kuninkaallinen silta

Kuninkaallinen silta

Kun alkusalaatin jälkeen pasta saapui pöytään niin se näytti ja tuoksui erinomaiselle. Tarkemman katsomisen jälkeen huomasin pastan seassa olevan mustekalan imukuppeja, parsakaalia sekä pieniä kokonaisia mustekaloja. Kun eilinen iltaruoka jäi väliin niin alkoi olla jo sen verran nälkä, että oli pakko koittaa selviytyä. Soin lähes kaiken muun paitsi kokonaiset mustekalat. Päätin samalla, että illalla menen syömään sellaiseen paikkaan jossa on ainakin kuvat annoksista ennen tilausta.

Ei ihan Taivallisen Aukion kokoinen mutta iso kuitenkin

Ei ihan Taivallisen Aukion kokoinen mutta iso kuitenkin

Jatkoin siitä matkaa Kuninkaalliseen puutarhaan (tai puistoon) ja kävin kävelemässä pienen lenkin. Aurinko paistoi erittäin lämpimästi ja tuntui, että paita oli aivan hiessä. Koitin ostaa vettä joka toisesta automaatista (täällä saa ihan kaikkea automaateista… siis ihan kaikkea…) mutta tuntui ettei mikään tunnu riittävän. Puistossa oli varsin siistiä eikä ihmisiä näkynyt juuri lainkaan. Koko alue oli noin 4-5 kilometriä pitkä ja pari leveä eli varsin iso alue keskellä kaupunkia.

Ihmeen nipoa väkeä... ei taida pojilla olla jokamiehen oikeudet käytössä

Ihmeen nipoa väkeä… ei taida pojilla olla jokamiehen oikeudet käytössä

Kun viimein pääsin puistosta ulos ja metroasemalle ajoin Akihabaran kaupunginosaan joka on erikoistunut elektroniikkaan. Kävelin hetken aikaa järjettömässä kakofoniassa kun laitteiden piipitys tulvi kadulle kauppojen uumenista. Mitä ikinä tuli mieleen elektroniikasta niin kaikkea löytyi. Hong Kongin kaupat olivat Akihabaran kauppoihin verrattuna nappikauppoja. Tunnin jälkeen olin saanut tarpeekseni elektroniikasta ja päätin suunnata muodin keskukseen; Shibuya:n kaupunginosaan.

Kaupunki puiston takana

Kaupunki puiston takana

Metromatka kesti jonkin aikaa silla matka oli pitkä. Shibuya oli todellinen pikkukauppojen unelma. Kadut risteili ja mutkitteli sen verran, että olin välillä aivan hukassa. Löysin kuitenkin irkkupubin ja paatin, että on se käytävä täälläkin irkkupubissa yhdellä. Join yhden Magnersin ja jatkoin sitten matkaa. Harhailin pitkin katuja ja huomasin hetken kuluttua, että olin hieman hukassa. Meni yli puolituntia ennen kuin löysin taas ”ihmisten ilmoille” ja pääsen metroaseman kupeeseen. Täällä on tullut eksyttyä jo vähintään yhdenkäden sormien verran mutta onneksi metroasemia on sen verran tiheästi että niistä saa kiinnekohtia. Mukana oleva kartta on lähinnä suuntaa-antava sillä siihen ei ole merkitty kadunnimiä muuta kuin suurimmille kaduille.

Mikään ei voita kunnon vallihautaa...

Mikään ei voita kunnon vallihautaa…

Shibuya:sta lähdin viimein hotellille suihkuun ennen illallista. Se, että eilen sattui löytämään hotellin ei näyttänyt tarkoittavan sitä, että nyt olisi jotenkin helpompi löytää hotellia. Harhailin taasen jonkin aikaa ennen kuin paikallistin itseni ja hotellin horisontista. Oli mahtavaa päästä suihkuun kun oli hikoillut kahdeksan tuntia kolmenkymmenen asteen kuumuudessa kosteuden ollessa riittävä…

Iso portti

Iso portti

Päätin vielä lähteä suihkun jälkeen, klo 20.00, kaupungille katsomaan Yakusoja ja Triadeja (rikollisjengejä) Kabuki-cho -kaupunginosaan joka on aivan Shinjukun vieressä. Kävelin hotellilta ensin Shinjukun asemalle ja jatkoin siitä eteenpäin. Tuntui, että liikkeellä on paljon ihmisiä vaikka todennäköisesti matkassa oli normaali määrä ihmisiä. Meno tuntui aika kaoottiselta valojen vilkkuessa ja ihmisten säntäillessä eri suuntiin.

Vartioiden tuvan pylväikkö

Vartioiden tuvan pylväikkö

Heti kun pääsi Kabukichoon niin jo oli sisäänheittäjää hihassa. Näköjään yksinainen länsimaalainen on helppo kohde. Välttelin parhaani mukaan kaikki sudenkuopat ja jo kymmenen minuutin päästä oli saanut tarpeekseni ”Special price just for you my friend” -kavereista ja suuntasin pois Kabukichosta Shinjukun aseman suuntaan. Kiertelin vähän aseman kupeessa etsien ruokapaikkaa mutta lähes kaikki tuntuivat olevan pieniä paikallisten paikkoja joten suuntasin takaisin hotellin suuntaan. Taasen pikku harhailun jälkeen löysin hotellille (ilkeät Japanilaiset varmaan siirtää sitä aina kun olen poissa kun se tuntuu aina olevan eri paikassa…).

Tästä pääsee laatan nimeämään paikkaan...

Tästä pääsee laatan nimeämään paikkaan…

Menin syömään hotellin yläkerrassa olevaan ravintolaan josta on hienot näkymät Skyscrapers -alueelle. Ruoka oli hyvää ja erittäin kallista joten seuraavat päivät pitää löytää halvempia ruokapaikkoja illalla.

Huomenna saa taas nukkua pitkään sillä en viitsi aivan aamusta lähteä liikkeelle kun kaupat aukeavat vasta kympin jälkeen. Huomisen suunnitelma on hieman avoinna mutta todennäköisesti jatkan eri kaupunginosien läpikäyntiä epämääräisessä järjestyksessä…

Vartiotorni

Vartiotorni

P.S. en ole löytänyt yhtäkään postikorttia vielä tästä kaupungista…

PÄIVITYS:
P.S.S Postikortit löytyi ja on jo postissa… perillä varmaan kuukauden mun jälkeen…
.
.
.
.

Sama vallihauta

Sama vallihauta

Dubliners... yllättävän tutun kuuloinen paikka

Dubliners… yllättävän tutun kuuloinen paikka

Taitopaikka

Taitopaikka


Iltanäkymä hotellin ravintolasta

Iltanäkymä hotellin ravintolasta

Illan katukuvaa

Illan katukuvaa