Matka jatkuu

Kategoriat: Kanada 2009

JFK - New York City

JFK – New York City

Aamulla kello soi klo 03.30 ja kömmimme ylös hieman väsyneinä…

Limusiini tuli hakemaan meitä neljältä ja raahauduimme ulos kassien kanssa. Kamat autoon ja nokka kohti Buffaloa… Kuski oli mukavan tuntuinen kaveri ja sanoi, että matka kestää noin tunnin riippuen tullista.

Kun päästiin tulliin niin meidän piti käydä tekemässä maahantulokortit ja piti saada leima ja maahantulokortin puolikas nidotua passiin. Kun pääsimme tiskille niin tullivirkailija antoi meille tanskankieliset laput. Sanoin kohteliaasti, että ovat vääränkieliset ja pyysin englanninkielisiä. Virkailija oli ihmeissään, ettei ne olleetkaan Suomenkielisia ja vaihtoi sitten laput englanninkielisiin. Pääsimme mukavasti muodollisuuksien jälkeen jatkamaan matkaa ja rajalta oli enää lyhyt matka lentokentälle.

Kuski jätti meidät aivan oven eteen ja raahasimme kamat Check-Inniin. Saimme kamat laitettua suoraan Aruballe saakka joten nyt vain pitää toivoa, että saapuvat sinne meidän kanssa samalla koneella…

Lento Buffalosta New Yorkiin ei kestänyt kuin hieman yli tunnin ja nyt odottelemme JFK:lla Aruban lentoa jonka pitäisi lähteä yhdeltätoista. Jos kaikki on ajallaan niin saavumme Aruballe noin puoli neljän aikoihin iltapäivällä.

Aruban blogin löydät TÄSTÄ.

Viimeinen illallinen

Kategoriat: Kanada 2009

Ferrari 575 Maranelle

Ferrari 575 Maranelle

Herättiin aamulla ysin aikoihin ja käytiin aamupalalla. Liisalla oli vähän kurkku karheana joten päätettiin jättää pyörälenkki väliin. Fred ja Shelly oli taasen käymässä lääkarissä joten me jäimme Fredin talolle katselemaan paikkoja. Yöllä oli taas satanut aika paljon ja satoi vieläkin kun söimme aamupalaa.

Kun yksi Fredin työntekijä tuli paikalla, lähdimme etsimään metsään jäänyttä mönkkäriä. Ajoimme Pellon reunaan ja lähdimme kävelemaan metsikköön. Itikoita oli aivan järkyttävästi joten teimme vain pienen lenkin metikössä eikä mönkkäriä löytynyt. Kun kummallakin oli vain shortsit ja T-paita päällä niin tulimme pikaisesti pois. Tom kävi laittamassa paremmat vaatteet päälle ja lähti sitten uudelleen etsimaan mönkkäriä. Fredin mönkkäri löytyi noin 30 metriä jyrkänteen alapuolelta ja lopulta Tom loysi myös toisen mönkkärin. Se millä Fred ajoi jyrkänteeltä alas on tödennäköisesti rikki mutta toinen oli vielä ajokunnossa.

Ferrari 575 Maranello

Ferrari 575 Maranello

Fred päätti vielä lähteä käymään kuvauttamassa päänsä magneettikuvassa varmuuden vuoksi sillä pikku hiljaa alkoi Fredinkin päähän hiipimään totuus siitä kuinka lähellä hengenlähtö oli ollut ja kuinka kovaa hän on päänsä lyönyt pudotessaan mönkkärillä.

Me jäimme katsomaan telkkaria ja katselimme hieman lisää Fredin kämppää… Alakerrassa on oma elokuvateatteri, pelihuone, baari, kuntosali ja uima-allas. Arvioimme, että koko kämppä on noin 500 neliötä tai yli sillä tilaa on kolmessa kerroksessa eikä mikään kerros ole kovinkaan pieni.

Steven luona illallisella

Steven luona illallisella

Kun Fred palasi magneetista niin lähdimme Steven luo illalliselle. Steve asuu Lake Ontarion toisella rannalla joten sinne oli pieni ajomatka. Steven kämppä on myös varsin hulppea… Sisustus on aika skandinaavisen pelkistetty valkoisine seinineen mutta hieno silti. Steve teki grilliruokaa ja söimme ulkona kun sade lakkasi. Ruokailun jälkeen ammuttiin vähän ilotulitteita taivaalle ja sen jälkeen alkoikin olemaan jo lähdön aika. Meillä on huomenna erittäin aikainen aamu joten oli hyvä päästä hieman lepäämään ennen lähtöä.

Oli mukava ilta ja sanoimme viimein hyvästit kaikille ja kutsuimme tietenkin kaikki käymään suomeen vaikka meillä ei olekaan ihan mahdollisuutta tarjota samanlaista majoitusta… mutta kyllä meille lattialle aina muutama mahtuu… 🙂

Tämän päivän autosta vielä…

Kategoriat: Kanada 2009

Audi S8

Audi S8

Fred oli varannut meille tänään käyttöön Audinsa jolla yleensä käy työmailla. Audi S8 V10 kulki varsin mukavasti ja konepellin alla aikalailla voimaa tallessa. Ajoin motaria kun mentiin Niagaran suuntaan kun auto oli hieman vieras. Valitettavasti oli vaan sen verran muutakin liikennettä ettei ihan päässyt kokeilemaan miten Audi kulkee.

Takaisin tullessa tultiinkin sitten vähän pienempiä teitä ettei ollu kovinkaan paljoa liikennettä niin pääsin koittamaan S-ohjelmaa ja rattivaihteita…. ja kivastihan se niilläkin meni. Tosin vaikka käyttää rattivaihteita niin silti automaatti avustaa vaihtamisessa jos jää liian iso vaihde päälle tai jos ei ihan ajoissa huomaa vaihtaa seuraavaa pykälää päälle. Sataseen mittari kipuaa aika nopsakkaan mutta kartturi alkoi aina köhimaan kun mittarin neula kipusi yli 100 mailin…

Nyt kun Fred on toipilaana niin taitaa jäädä Ferrari-ajelu väliin…

Niagara On The Lake

Kategoriat: Kanada 2009

Kellotorni

Kellotorni

Tänään oli tarkoituksena nousta kello 7:30 circuit-treenaamaan Fredin trainerin Rodin kanssa (joka ti ja to), mutta muistellessamme edellistä illan loppua uskalsimme suhteellisen varmoin mielin nukkua ruhtinaallisesti yli kahdeksaan…Fredin vaimo Shelly oli mitä ilmeisemmin peruuttanut Fredin tapaamiset tältä päivältä. Alakertaan saavuttuamme kävi ilmi etta Fred ei pääse omin avuin sängystä ylös ollenkaan ja jossain kohtaa tapahtumia hänen kantapäähän oli tullut ammottava aukko, joten aamun valjetessa paljastui koko heidän kylpyhuoneen ja makuuhuoneen olevan yltäpäältä veressä.

Clifton hill

Clifton hill

No, me lähdimme kuitenkin laina-Audilla viettämään päivää Niagara On The Lake-nimiseen kaupunkiin, jossa kävimme Fredin perheen kanssa jo sunnuntainakin. Mutta nätti paikka kun on niin sinne palasi miellään toisenakin päivänä. Autossa oleva GPS helpotti päivää suunnattomasti ja mikäs oli ajellessa ympäriinsä katselemassa viinitarhoja. Aivan ensimmäiseksi kuitenkin kävimme ostamassa minulle uudet kengät, sillä valkoiset nahkakengät eivät oikein kestäneet edellisillan suossa kävelemistä mönkkariajelun päätteeksi. Niagara On The Laken jälkeen jatkoimme matkaa jälleen kerran Niagaran putouksille, ja tällä kertaa kokeilimme ”Maid of the mist”-nimistä venekyytiä kuohuille. Teemun mielesta kyseinen kyyti oli hieman yliarvostettu ja kyllähän se sikäli olikin, ettei aivan lähellä putouksia nähnyt muuta kuin valkoista usvaa ja toisekseen vettä ”satoi” putouksilta niin paljon, ettei kuvia oikein voinut ottaa. Mutta onpahan käyty. Putouksia jäätiin ihastelemaan vielä päivällisen ajaksi viereiseen ravintolaan. Itse Niagaran kaupunki oli aikamoinen turistihelvetti, tunne oli kuin olisi viettänyt päivää Linnanmäella, kun vieri vieressä oli peliluolia ja turistishoppeja.

Made of the Mist

Made of the Mist

Palatessamme takaisin oli Frediä käytetty lääkärissä, ja ilmeisesti pintanaarmujen ja päänsäryn lisäksi pahin vamma oli pari murtunutta kylkiluuta ja osittain kasaanpainunut keuhko, henkisten vammojen lisäksi siis. Vaikuttaa sen verran kipeältä että huominen suunniteltu pyöräily saadaan tehdä Teemun kanssa kahdestaan (tosin mulla on kurkku taas hieman kipeä että saa nyt nähdä mennäänkö ollenkaan).

Ilta otetiin yllätys yllätys, rauhallisesti. Katsottiin pari leffaa, huono komedia ja hieman parempi jännäri. Huomenna ollaan viimeistä päivää täällä ja tarkoituksena on mennä illalliselle Steven perheen luokse.