49. päivä

Kategoriat: Yleinen

Aamulla ei olisi kiinnostanut nousta ollenkaan. Edellinen päivä oli vienyt voimat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Vääntäydyin ylös kuitenkin hieman kasin jälkeen ja suoriuduin valmiiksi kympiksi.

Koitin löytää hyvää nousupaikkaa jossa rinne olisi loiva eikä koivikkoa olisi liian tiheään ja päädyin nousemaan varsin hyvännäköistä rinnettä. Saattaa olla, että kelkkaura olisi kiertänyt paremmasta paikasta, mutta otin varman päälle ja nousin rinteen omia polkuja. Hanki oli erittäin upottava ja jouduin tekemaan ensin lumikengillä neljän lumikengän levyisen uran jota pitkin vedin ahkion. Homma oli erittäin hidasta ja ensimmäiseen kilometriin kului aikaa kolme tuntia. Onneksi aurinko oli pilvessä ettei aivan liian hikiseksi homma olisi käynyt. Kun viimein pääsin ylös oli edessä hidasta kumpuilevaa maastoa. Lumi oli niin pehmeää, että se alkoi takkuamaan ahkion pohjaan aikalailla. Muutaman kilometrin jälkeen ohitin erään lappalaisten kesäasumuksen ja löysin jotakuinkin oikeaan suuntaan kulkevan kelkkauran. Ura kulki pienen kesäasumuskylän läpi ja päätin koittaa onneani ja kysyä eräältä kelkkailijalta kulkisiko ura Kautokeinon suuntaan. Kuulemma ura sinne kulki, mutta sain Norjaksi varsin tulkinnanvaraiset ohjeet joita koitin parhaani mukaan soveltaa käytäntöön. Muutaman summassa arvotun risteyksen jälkeen olen pysynyt aikalailla Kautokeinon suuntaan kulkevalla uralla. Kelkkaura helpottaa aivan uskomattomasti liikkumista tällä säällä.

Hiihdin noin 16 kilometriä linnuntietä joten aika saavutus alun vauhdin huomioon ottaen. Kautokeinoon on tästä matkaa vielä 30 kilometriä ja huomenna koitan saada siitä 15 pois.

Laitoin teltan pystyyn kuudelta ja puolitoista tuntia ennen sitä alkoi satamaan vettä. Onneksi ei sentään kovin kovasti. Tein ruoan absidissa ja tavallaan oli mukava kuunnella sateen ropinaa teltan katossa. Tuli jotenkin kesäinen olo. Sade lakkasi hieman ennen kasia ja toivon, että huomenna olisi poutaa. Olen lopettanut rasvan käytön melkein kokonaan ja sen huomaa hyvin jaksamisen huonontumisessa. Taitaa päivät mennä parikin tuhatta kilokaloria miinukselle mutta lähteepä ylimääräiset vyötärölta hieman pois. Jalat ovat myos kramppaileet illalla teltassa kun on häärinyt ja olen koittanut ottaa pari ylimääräistä Multi-tabsiakin jotta saisi hieman vitamiineja ja kivennaisaineita enemmän.

Nyt alkaa kyllä ylimääräisen ajan ongelma tulla esiin. Koko reissun hiihtäisi seitsemässä tai kahdeksassa viikossa vaikka vetäisi vähän painavampaa ahkiota. Kevyellä varustuksella ja täydennystaktiikalla reissu menisi varmaankin jotakuinkin kuuteen viikkoon. Nyt on seitsemän viikkoa täynnä ja niin on pääkin aivan täynnä tätä reissua. Mielessä pyörii vain pois pääsy ja siksi päivät ovat muodostuneet ylipitkiksi. Toivottavasti vaan vielä hetken täällä malttaisi.

Otsa on varsin kipeä kun eilen auringossa pääsi palamaan. Huulet ovat myöskin aivan karrella. Poskipäät ja korvat ovat hieman paremmassa kunnossa mutta saa nähdä lähteekö niistäkin nahka. Valitettavasti huulirasva on ainoa rasva jota tuli mukaan joten sitä on joutunut käyttämään otsaankin hieman soveltaen. Tuskin se ainakaan asiaa pahentaa mutta onhan se tyhmän näköista laittaa huulirasvaa otsaan.

Telttapaikka: 0539221, 7663626 462 m
Telttapaikka: 0554269, 7658348 497 m
Etäisyys: 15,9 km linnuntietä

48. päivä

Kategoriat: Yleinen

En jaksanut aamulla nousta kuudelta vaan kampesin pystyyn vasta puoli kasin kieppeillä. Aamu oli lähes tyyni ja yöllä oli satanut hieman lunta. Tein nopean aamupalan ja koitin saada kaikki kasaan mahdollisimman nopeasti. Yllättäen sain kaikki valmiiksi jo yhdeksäksi ja lähdin matkaan.

Pilvinen aamu muuttui aurinkoiseksi jo kymmenen aikoihin ja lämpö auringossa nousi kolmeenkymppiin. Hiihdin koko päivän ilman takkia eikä kylmä tullut. Poltin naaman aikalailla ja etenkin otsa sai pahimmat vammat. Hattua ei vaan voinut pitää päässä kun oli niin kuuma.

Söin lounaan hieman yli kaksitoista ja huilasin yhteen saakka. Olin jo lounaan aikoihin tavoitteessani mutta jatkoin matkaa. Matkalle sattui kaksi vaikeaa joen ylitystä. Jyrkät pudotukset olivat hitaita nousta ylos mutta onneksi näkyvissä oli kelkkaura jota seurata. Kelkkaura jatkoi kaikenaikaa jotakuinkin oikeaan suuntaan joten jatkoin hiihtämistä vaikka olisi pitänyt lopettaa.

Viimein kuuden aikoihin lopetin hiihdon kun nesteet olivat aivan loppu ja lihakset hervottomat. Matkaa tuli jotakuinkin 30 kilometria. Tamppasin telttapaikan erittäin pehmeään lumeen ja laitoin ruoan alulleen heti kun teltta oli pystyssä. Kun tarkistin GPS:sta paikkaa huomasin Tenomuotkan autiotuvan olevan vain kilometrin päässä mutta en viitsinyt enää vaivautua. Oikeassa jalassa oleva rupi on jokseenkin kipeä ja vasemmassa jalassa on rakko kantapaassa. Laitoin kumpaankin jalkaan Compeedit aamulla mutta vasen jalka on silti aika kipeä.

Koitan käydä nukkumaan mahdollisimman aikaisin jotta huomenna olisi hyvä nousta koivikko ylös. Huominen on todennäköisesti loppumatkan vaikein päivä parine upottavine koivikkoineen. Toivottavasti selviän niistä helposti. Huominen tavoite on noin 20 kilometriä, mutta voi mennä suuntaan jos toiseen. Linnuntietä laskettuna matkaa on vielä 43 kilometriä joten vähiin käy.

Telttapaikka: 0526850, 7689600 685 m
Telttapaikka: 0539221, 7663626 462 m
Etäisyys: 28,8 km linnuntietä

Nämä viimeiset päivät ennen Kautokeinoa olivat kaikki samanlaista pakonomaista hiihtamistä jossa ajatuksena oli vain päästä pois tunturista. Ei niinkään pelkoa, mutta ahdistusta ja turhautumista.

Ylipitkät hiihtopäivät veivät veronsa ja iltaisin elimistö oli aivan loppu. Nukkuminen oli enää katkonaista torkkumista läpi yön ja aamulla tunsi olevansa aivan yhtä väsynyt kuin illallakin. Liikkeelle lähdöt olivat kuitenkin vaikeita mutta vielä vaikeampaa oli lopettaa hiihtäminen. Taukoja ei tullut päivän aikana pidettyä enää kovinkaan montaa lounastaukojen lisäksi.

Jo aikaa sitten tehty hiljainen sopimus hiihtää loppumatka mahdollisimman nopeasti ja odotella sitten Kautokeinossa tuli todeksi hyvin kuluttavalla tavalla.

47. päivä

Kategoriat: Yleinen

Vaikka nukuin todella hyvin oli aamu jotenkin pelottava. Eilinen fiilis oli jotenkin jäänyt takaraivoon odottamaan sopivaa hetkeä noustakseen taas. Lähtö oli hankala ja käytin kaikki mahdolliset syyt käydä aina uudelleen tuvassa vaikka kaikki oli jo pakattu. Tuntui kuin olisi jättänyt sen viimeisen turvallisen linnakkeen ja astunut suoraan uuteen täysin tuntemattomaan maailmaan.

Lähdön jälkeen kuitenkin kaikki sujui aivan samalla lailla kuin ennenkin ja ikävät tuntemukset katosivat välittömästi. Pilvinen aamu muuttui aurinkoiseksi ja tyyneksi päiväksi ja lämpötila kohosi reilusti yli kymmenen. Auringossa mittari näytti melkein kolmeakymmentä.

Söin lounaan siinä missä olin ajatellut yöpyä ja jatkoin eteenpäin. Hiihtelin ilman takkia ja silti oli liian kuuma. En kuitenkaan viitsinyt paitaa pois ottaa ettei aivan olisi palanut. Ihme jos naama ei palanut mistään kohtaa tänään.

Likaiset sukat alkoivat hankaamaan erittäin kovasti ja vaihdoin sukat ja laitoin hieman teippiä kantapäihin. Kumpaankin jalkaan ehti tosin tulla pienet rakot, mutta toivottavasti paranevat pian.

Omituinen paniikinomainen hiihtohalu piti liikkeessa ja luulen, että alitajuisesti päätin jo eilen hiihtää mahdollisimman nopeasti pois täältä. Kautokeino häämöttää maalina ajatuksissa ja näyttää siltä, että jarrutteluun ei ole mahdollisuutta. Hiihdin noin 23-25 kilometriä tänään ja olisin todennäköisesti hiihtänyt enemmänkin, mutta suksien pohjiin alkoi paakkuuntumaan lunta niin kovasti, että oli pakko pysähtyä. Laitoin teltan pystyyn ja keittelin ruoan termariin ja täytin pullot.

Riistapata maistui yllättävän hyvälle tänään ja join parit kaakaotkin illan edetessä. Ilta on ollut pilvinen mutta tyyni ja toivon yönkin olevan mahdollisimman tyyni. Lunta satelee kevyesti ja lämpö on noin +3. Teltassa lämpöä +5 astetta. Koitan saada unenpäästä kiinni mahdollisimman nopeasti ja koitan päästä aamulla ajoissa liikkeelle jotta lumi olisi mahdollisimman hyvä. Huomenna toivon eteneväni noin 15 kilometriä, mutta se riippunee säästä aika paljon. Maasto on erittäin hidasta kumpuilun ja lumen vähyyden vuoksi.

Kobmajoki: 3282934, 7697431 754 m
Telttapaikka: 0526850, 7689600 685 m
Etäisyys: 8,8 km linnuntietä

Kalottireitti 2004 – 46. paiva

Kategoriat: Yleinen

Nukuin yllattaen yli kahdeksaan ja nousin viimein puoli yhdeksalta. Tuvassa nukkunut pariskunta nousi hieman jalkeen. Kavin tekemassa puuvajalla tulitikkuja kamiinan sytyttamista varten mutta kun paasin sisalle oli kamiina jo sytytetty. Pariskunta teki hidasta lahtoaan ja vahan heidan lahdon jalkeen paikalle saapui mies-kaksikko jonka olin tavannut jo Pihtsuksella. Miehet tekivat ruokaa tuvalla ja lahtivat Porojarven suuntaan yhden aikoihin.

Sain omituisen epatoivon ja tyhjyyden tunteen puuskan itsekseni ja olo oli varsin epamiellyttava. Oli kuin olisi seisonut paniikin kuilun reunalla pitaen kiinni vain pienesta, heiveroisesta oksasta. Jonkinlainen eksymisen, mitattomyyden ja osaamattomuuden tunteiden sekamelska oli lahella paasta valloilleen vaikka niista ei ole pelkoa tallaisessa tilanteessa. Jo jonkin aikaa vaivannut eteenpain ajavan voiman puute on osittain edeltanyt tata tilannetta ja sita on vain vahvistanut tilanteeseen tympiintyminen. Tilanne tuntui kuitenkin erittain ylitsepaasemattomalta ja sisainen pakokauhu tuntui yltyvan. Paatin kuitenkin koittaa nauttia auringosta vaikka olikin tuulista ja istuin tuvan vieressa penkilla jonka olin aikaisemmin kaivanut lumen alta esille.

Join viimeisen Kilpisjarvelta ostetun siiderinkin mielen kohottamiseksi. Olo parani hieman ja kirjoitin sponsoreille sahkopostin jonka paatin lahtea lahettamaan Ridnitsohkan rinteesta. Lahdin matkaan puoli kolmen aikoihin ja olin takaisin jo neljalta. Sain lahetettya pari kuvaakin ja muutamat sahkopostit. Tuuli oli rinteessa todella kylma ja ilman hanskaa oli ikava kayttaa puhelinta. Hiihtaessa suurin epatoivon tunne katosin ja olo oli varsin hyva kun palasin takaisin tuvalle. Otin alamaessa skinitkin pois suksista ja laskettelin varsin mukavasti tuvalle.

Saa muuttui puolenpaivan jalkeen pilvisemmaksi ja nyt illalla taivas on jo aivan pilvessa ja ilmanpaine on laskenut muutaman pykalan. Soin tuvalle palattuani nakkileipaa jonka tuvalla kayneet miehet jattivat ja join teeta ja kaakaota.

Koitan valtella koivikkoja ja suoalueita mahdollisuuksien mukaan ja siksi jatan menematta Saraelviin ja Reisadaleniin vaikka Reisa olisikin varmasti aivan upea kanjonimuodostelma. Taytyy tulla joskus toiste uudelleen… Mikali kay huono tuuri niin saatan joutua pitamaan lepopaivan viela huomennakin saan takia, mutta mikali saa vain millaan sallii niin lahden matkaan heti aamusta.
Nyt se, etta tietaa paasevansa paalta parin viikon paasta pois on lahes ainoa eteenpain tyontava voima muiden tilanteeseen tympiintyneiden tunteiden jarruttaessa matkaa. Olisi kylla hyva jos voisi edeta loppumatkan kiirehtimatta mutta saattaa olla, etta hiihtopaivat muodostuvat pitkiksi maalin haamottaessa ajatuksissa. Olen jo toisaalta asennoitunut odottamaan Kautokeinossa viimeiset paivat joten vain ilmat saatelevat hiihtotahtia. Koko loppumatkan voisi hiihtaa kolmella ylipitkalla paivalla mutta koitan parhaani mukaan vastustaa ajatusta viimeiseen saakka.