Hetken kuluttua

Kategoriat: Yleinen

Vaikka väsymys oli kova en millään pystynyt olemaan paikoillani seuraavan muutaman päivän aikana. Tuntui kuin lihaksissa olisi ollut jonkinlaista kutinaa joka pakotti liikkeelle kaiken aikaa. En tosin harrastanut liikuntaa tai muutakaan sellaista niinä päivinä, mutta en pystynyt kotonakaan istumaan.

Ruoka ei jostain syystä maistunut ollenkaan eikä nälän tunnettakaan ollut. Nukkuminen oli erittäin vaikeaa. Öisin vain viiden tunnin unien jälkeen oli mahdotonta saada unenpäästä kiinni ja heräilin kuuden tai seitseman aikoihin vaikka kokeilin mennä vasta aamuyöstä nukkumaan.

Parin päivän päästä palaamisen jälkeen psyykkinen väsymys alkoi olla pahimmillaan. Väsymys oli lamauttavaa ja tuntui kuristavalta, täydelliseltä voimattomuudelta. Fyysisesti elimistö oli myös väsynyt, mutta lihaskivut olivat kuitenkin vain lihaskipuja eivätkä haitanneet sen enempää. Lihaksistossa oli tosin voimattomuutta varsinkin jos piti koittaa käyttää voimaa tavallista liikkumista enemmän.

Unirytmin ja ruokahalun palautuminen kesti huomattavan monta päivää ja tuntui, että elimistö oli vieläkin hajoamistilassa. Vaikka kuinka koitin saada normaaleista rytmeista kiinni oli se mahdotonta.

Vasta parin viikon jälkeen mieli alkoi virota väsymyksestä ja unirytmi palautui normaaliksi. Varusteiden puhdistus ja huolto saivat odottaa päiviä kotiin paluun jälkeen ennen kuin mielenkiinto riitti niiden hoitamiseen. Suksien ja ahkion herättämät mielikuvat eivät heti palaamisen jälkeen olleet kovinkaan mielekkäät ja siksi muidenkin välineiden huolto jäi pitkäksi aikaa tekemättä.

Oman päiväkirjan lukeminen ja muistiinpanojen täydentäminen sai odottaa vielä kolme viikkoa palaamisesta. Kirjoitusten lukeminen sai mielen palaamaan takaisin matkalle, mutta muistot olivat jo muuttaneet väriään kultareunaisiksi. Vaatii paljon, että näkee muistot oikeanlaisina.

Matkan rasitukset tuntuvat unohtuvan nopeasti ja hetken kuluttua negatiiviset tuntemukset olivat kadonneet. Motivaation puutteet, tylsistyminen, ahdistus ja yksinäisyys eivät olleet enää niitä tunteita joita matkalla oli tuntenut vaan merkitykselliseksi nousivat muut asiat. Onneksi päiväkirja kertoo matkan todellisuutta vaikka jotkin asiat löytyvätkin vain rivien välistä.

Mielessä matkalle palaaminen nostaa tunteita pintaa joista suurimpina vaikuttavat lähtö ja kotiin palaaminen. Lähdön innostus oli valtaisaa ja se voima jolla mieli työnsi eteenpäin oli uskomaton. Ensimmäinen viikko meni rasituksen luomassa shokissa hieman muistojen ohi, mutta niistäkin on onneksi merkintöjä päiväkirjassa. Vasta toisella tai kolmannella viikolla rutiinien muokkauduttua muistot alkavat selkeytymään. Viimeisen kahden viikon ahdistuneisuus ja poispääsyn halu veivät nautinnollisuuden matkan tekemisesta vaikka löytyy sieltäkin hetkiä joita varten matkaan oli lähdetty. Viimeisten päivien maanisuus ja pakkomielteisyys hiihtämisessä tuntuvat nyt epätodellisilta ja enkä vieläkään usko itsestäni sellaista. Kotiinpaluun tuomat tunteet ovat suuret ja niiden muistaminen säilyy varmasti pitkään.

+1 päivä

Kategoriat: Yleinen

Huonosti nukutun yön jälkeen ennen aamiaista tehtiin mittaukset joissa selvisi, että noin 12 kiloa on tuntureille jäänyt. Viisi kiloa lihasmassaa on reissussa kadonnut, seitsemän rasvakilon lisäksi, ja sen kyllä huomaa. Aamiainen urheiluopistolla maistui hyvälle ja sen jälkeen suunnaksi tuli Helsinki, koti.

Viimein Helsingin lähestyessä alkoi todella tuntua siltä, että reissu on todellakin ohi. Kello 21.30 sain viimein kaikki tavarat sisälle ja istuin pitkästä aikaa kotona sohvalla. Kokonaisvaltainen väsymys valui elimistöön samalla kun mieli rentoutui todeten hiljaa viimein: Perillä…

On sanoin kuvaamatonta millainen tunne viimein kotiin tullessa valtasi mielen. Viimein kotona sohvalla istuen kaikkien tavaroiden lojuessa taas olohuoneen lattialla ja hiljaisuuden ja rauhallisuuden vallatessa mielen väsymys viimein valui elimistöön vallaten niin lihakset kuin mielenkin.

On vaikeaa kertoa millaisia mielikuvia sillä hetkellä mielessä liikkui, mutta tuntui siltä kuin jokin voima olisi vetänyt kaikki voimat pois jättäen vain kuoren paikoilleen. Kesti kuitenkin vielä muutamia päiviä ennen kuin lepo tuntui vaikuttavan ja palautuminen todella alkoi.

Nukkuminen omassa sängyssä oli vaikeaa vaikka pidin läpituuletusta jotta ilma hieman viilenisi. Alituinen lämmöntunne hikoilutti öisin eikä nukkuminen ollut heti kovinkaan helppoa.

Siltikin tuntui taas mukavalta olla kotona ja olin tyytyväinen tehdystä reissusta ja olin tyytyväinen siitä, että olin palannut takaisin.

51. päivä

Kategoriat: Yleinen

Viimeinen yö on ohi! En meinannut saada illalla unta kun kaikki asiat tulvivat mieleen. Tein jo mielessäni listaa kaikista ruoista joita on taas saatava kun kotiin pääsee. Nukahdin viimein hieman ennen kolmea. Heräsin jo seitsemän aikoihin ja nuokuin puoli ysiin. Tuntuu kuin heräisi uudelleen henkiin. Kello on kymmenen ja makoilen edelleen makuupussissa. Mietityttää miksi en tehnyt näin reissun aikana, mutta silloin oli eteneminen pääasia. Motiivit muuttuu. Kuivatan Trangialla hieman teltan sisäilmaa ja sillä saa hetkellisesti lämmön teltassa nousemaan lähelle kolmeakymppiä. Tää on varmaankin juuri sitä mistä valmistajat varoittelee…

Seuraava määränpää on Rovaniemi missä pitäisi käydä kehonkoostumusmittauksessa ja siitä sitten Helsingin suuntaan.

Klo 21.00 Kittilässä sain viimein oikeaa ruokaa… Siis pizzaa. Rovaniemella oli pakko käydä ihan reissun kunniaksi paikallisessa yhdellä siiderillä.

Telttapaikka: 0554269, 7658348 497 m
Kautokeino: 0581000, 7656150 320 m
Etäisyys: 834 m linnuntietä

Rovaniemella alkoi hiljalleen tajuntaan valumaan tieto siitä, että reissu alkaa olemaan ohi. Vieläkään en silti pystynyt nukkumaan kunnolla tai rentoutumaan. Viimeisinä päivinä hiihdetyt pitkät päivämatkat olivat rasittaneet kehoa paljon ja kivut olivat kovat koko kehossa.

Kunnollinen ruoka maistui taas taivaalliselta ja sängyssä makaaminen (unta kun ei kunnolla saanut) oli uskomattoman mukavan tuntuista. Sisätilojen alituinen kuumuus tosin hieman häiritsi.

Hienoinen tyytyväisyyden tunne alkoi hiljalleen valumaan mieleen kun Helsinki läheni, mutta kesti vielä monta päivää ennen kuin palautuminen alkaisi kunnolla.

50. päivä

Kategoriat: Yleinen

Ei olisi taaskaan tehnyt mieli nousta makuupussista ja vedinkin aluksi lakkia enemmän silmille jotta saisi nukuttua. Nukuin koko yön kovin katkonaisesti ja siksi olin varmaankin hyvin väsynyt vielä aamullakin. Juuri kun olin laittamassa tavaroita kasaan paikallinen kelkkamies pysähtyi ja kysyin hänelta reittivarmistusta. Sanoi, etta 500 metrin päästä alkaa risuviitoitus joten helppoa reittiä lähes koko matkan.

Ensimmäiset kolme tuntia oli jotenkin todella nihkeää ja söinkin jo yhdeltä vaikka olin vasta kympiltä lähtenyt liikkeelle. Ei meno senkään jälkeen kovinkaan paljoa helpottanut mutta viimein saavuin puhelimen kuuluvuusalueelle. Matkaa oli enää kymppi jäljellä ja muutamien puhelinkeskusteluiden jälkeen oli mieli korkealla ja hiihdin Kautokeinoon saakka. Viimeiset kilometrit olivat tuskan taivalta mutta viimein ensimmäiset talot tulivat esiin. Oli hyvä fiilis päästä perille. Koitin löytää hotellia tai muuta majoitusta ja kävin paikalliselta terveysasemalta kysymässä neuvoa. Tädit eivät oikein englantia taitaneet enkä viitsinyt enää ruotsiani kulutta joten sain hyvin epämääräisiä vastauksia, mutta viesti oli selvä: ei hotelleja tai muitakaan majoitussysteemejä Kautokeinossa.

Hiihdin hieman matkaa takaisin mistä olin tullutkin ja laitoin teltan pystyyn. Juuri kun sain kaikki valmiiksi ja pääsin telttaan sisälle, alkoi taas satamaan. Onneksi huomenna ei tarvitse hiihtää enää joten ei niin väliksi vaikka sataisikin. Hiihtomonot ovat aivan läpimärät eivätkä varmasti kuivu huomiselle mutta tallustelen täältä tienvarteen vaikka lumikengillä. Onneksi tuli vaelluskengät mukaan reissuun. Tästä eteenpäin otan aina kahdet kengät mukaan jotta voi aina vaihtaa leiripaikalla kuivaa jalkaan. Oikean jalan yhdestä varpaasta lähti kynsi ja toisestakin varpaasta varmaankin lähtee myös piakkoin. Vasen jalka on suhteellisen hyvä vaikka kantapäässä pieni rakko onkin.

Ilma oli alkumatkasta varsin mukava kun ei ollut ylettöman kuuma mutta eilinen vesisade ja tämän päivän +9 astetta muuttivat lumen melkein loskaksi. Tasainen 4 m/s tuuli piti ilman viileämmän tuntuisena ja ilmankosteus oli varmaankin huipussaan. Näkyvyyttä ei ollut kuin sata metriä mutta onneksi oli ura jota seurata. Mielessä pyörii ne monet herkut joita saa taas kotona. Pussiruoat ei oikein enaa maistu vaikka täytyy myöntää, että kanacurry ja kanapasta banaanilla ovat erittäin maukkaita. Ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.

Telttapaikka: 0554269, 7658348 497 m
Telttapaikka: 0580637, 7656902 419 m
Etäisyys: 26,4 km linnuntietä

Oli uskomatonta päästä perille, mutta en pystynyt jostain syystä vielä iloitsemaan siitä kunnolla. En pystynyt rentoutumaan ja antamaan väsymykselle valtaa peläten etten enää pysty nousemaan mikäli nyt antaa periksi.

Viimeinen yö meni torkahdellen välillä mutta pääosin valvoen. Ei ollut mitään mahdollisuutta nukahtaa kun mielessä pyöri monenlaisia ajatuksia.